Uusi vahaliina

 Meidän tuvan pitkän pöydän kansi on aika huonossa kunnossa, joten yllätysvieraiden tullessa minua aina vähän hävettää, jos en ehdi heittää liinaa pöydän peitoksi. Jossakin vaiheessa kansi tullaan uusimaan/kunnostamaan, mutta tällä hetkellä se ei vielä ole ajankohtaista. Olenkin jo pitkään etsinyt sopivaa vahakangasta, joka auttaisi tässä ongelmassa ja saisi olla arkena pöydän kaunistuksena. Kriteereinä liinalle olivat edullisuus ja tietenkin se, että se on nätti ja sopii meidän muuhun sisustukseen.

Kerran löysin jo tosi kaunista vahakangasta, mutta myyjä mittasi kankaan väärin ja ehti leikata puoli metriä liian lyhyen palan, ennen kuin huomasin asian. No, ei kun uutta palaa mittaamaan, mutta kuinka ollakaan, kangasta ei ollut enää tarpeeksi jäljellä. Siinä eivät myyjän pahoittelut paljon auttaneet, mutta nielin harmistukseni ja jatkoin etsimistä.

Viimein sopiva vahakangas löytyi Veljekset Keskiseltä, jonka valikoimaa olin tutkaillut jo useamman kerran siellä käydessäni. Liinassa on valkoisia kukkia harmaalla pohjalla. Mikä parasta, kangas oli hyvin edullista, reilu neljä euroa/metri. Nyt meillä on arkiliina, joka kestää katsetta, ja yllätysvieraiden tulo ei ainakaan tämän suhteen ole enää ongelma. Ainut pelkoni on, antavatko nuo kaksi nuorimmaista liinan olla rauhassa. Voisin kuvitella, että kuulakynällä, haarukalla tai saksilla saisi aika kivaa jälkeä liinaan. Normaali kankainen pöytäliina meillä on pöydässä yleensä vain sen hetken, kun on vieraita kylässä, joten ne ovat saaneet olla rauhassa pikku taiteilijoilta.

Iloa kevätpäiviisi!