Imetys ylipäätään, mutta varsinkin vauvaiän ylittäneen lapsen imetys, tuntuu olevan aihe, joka jakaa mielipiteitä niin perhekerhoissa, hiekkalaatikoilla kuin Internetin ihmeellisessä maailmassakin. Ennen omia lapsia en suonut imetykselle montakaan ajatusta, mutta heti esikoisen synnyttyä oli selvää, että imetys on "minun juttuni" ja halusin panostaa siihen.
Meidän kaikki kolme lasta ovat olleet hyvin innokkaita imetettäviä, joten vieroituksia ja niiden toteutuksia on pitänyt miettiä aikalailla. Yöimetyksen lopetukset eivät ole yhdenkään lapsen kohdalla onnistuneet (enkä tämän kolmannen kohdalla jaksanut koskaan edes yrittää) eli kaikkia olen imettänyt yli vuoden yölläkin kunnes imetys on kokonaan loppunut. Poika ja tyttö taisivat aikoinaan vähentää itse jonkin verran päiväimetyskertoja, mutta tämän nuorimmaisen kohdalla imetystahti tuntui vain kiihtyvän iän karttuessa. Niinpä en edes kuvitellut voivani vähentää imetystä pikkuhiljaa vaan ainut vaihtoehto oli lopettaa imetys kertarysäyksellä. Pikkuveli pyysi maitoa vielä noin 6-10 kertaa vuorokaudessa, myös yöllä, ja nyt imetys lopetettiin kerralla kokonaan. Kuulostaa aika hurjalta, mutta kun ottaa huomioon, että poika oli jo 2-vuotias, niin eipä tuo meno noinkaan voinut jatkua enää kovin kauaa.
Imetys saatiin lopetettua hyvinkin kivuttomasti siten, että lapset olivat vanhempieni luona yökylässä. Lapset näkevät mummua ja pappaa useamman kerran kuussa ja ovat aiemminkin olleet mummulassa keskenään yötä, joten tämä oli hyvin lempeä ja turvallinen vieroitus poitsulle. Poika ei ollut kysellyt äidin eikä "amman" (pojan nimitys rintamaidolle) perään kertaakaan. 2-vuotias tietenkin jo ymmärtää, että kun äitiä ei ole lähettyvillä, niin ei ole maitoakaan.
Tarkoitus oli, että lapset olisivat mummulassa keskenään kaksi yötä, mutta miehen isän poismeno muutti suunnitelmia niin, että vieroitus venyi kolmeen yöhön. Kun menin hakemaan lapsia, poika tuli syliin ja ensimmäinen sana oli "amma" ja kovat taputukset rintamukseen. Kun kerroin, että "amma" on loppunut, niin ihmeekseni hän tyytyi siihen. Kerran päivässä hän on maitoa pyytänyt nämä pari viikkoa, mutta ei ole ollut moksiskaan, kun olen kerta toisensa jälkeen kertonut, että se on loppunut. Ja kun olen välillä leikilläni hänelle maitoa tarjonnut, niin hän on joko kieltäytynyt tai työntänyt päänsä lähemmäksi, maiskutellut ilmaa ja naureskellut huvittuneena höpsön äidin ehdotukselle. <3
Pikkuveli on miehistynyt muullakin tavalla, sillä tutistakin luovuttiin viimein eilen. En halunnut jättää tuttia pois ennen imetyksen lopetusta (eikä kyllä poikakaan), jotta hänellä olisi edes jotakin suuhun pantavaa lohduketta imetyksen loputtua. Olemme jo jonkin aikaa puhuneet pikkuveljelle, että pian täytyy tutista luopua ja kysyneet, kenelle hän ne haluaisi antaa. Poika ja tyttö veivät tuttinsa aikoinaan oravavauvoille, kun edellisen kotimme ympäristössä näimme oravia päivittäin. Täällä taas liikkuu lähinnä fasaaneja ja naapurin kissa, joten pikkuveli sanoikin vievänsä tutit "maulle" ja "kukolle". :D Oli niin hauska seurata, miten tomerasti hän keräsi kaikki löytämänsä tutit rasiaan ja vei ne ulkoportaille. Tunnin päästä tutit olivat kummasti hävinneet, mutta pojan mielestä juttu ei ollutkaan enää niin kiva. Hän heittäytyi dramaattisesti maahan itkemään ja huutamaan tuttiensa perään. Päiväunille nukkuminen kesti lähes tunnin pidempään kuin tutin kanssa, mutta yön poika nukkui kyllä ihmeen hyvin. Muutenkin yöt on nukuttu nyt paremmin, kun ei maitoa ole enää tarjolla.
Oma mieli on hieman haikea, mutta toisaalta myös helpottunut. Laskeskelin, että olen viimeiset seitsemän vuotta ollut yhtäjaksoisesti joko raskaana tai imettänyt, ja välillä molempia yhtäaikaa. On siis melko mukava saada välillä kroppa normaalitilaan, kun kaikki ylimääräiset raskaus- ja imetyshormonit poistuvat kehosta. Nyt kun yötkin näyttävät sujuvan ilman kummempia heräämisiä, niin ehkä tämä ainainen väsymyskin viimein hellittäisi. Kovin iloisena ja innokkaana olen ainakin menossa kesää kohti tässä uudessa olotilassa ja elämänvaiheessa. :)
Imetys saatiin lopetettua hyvinkin kivuttomasti siten, että lapset olivat vanhempieni luona yökylässä. Lapset näkevät mummua ja pappaa useamman kerran kuussa ja ovat aiemminkin olleet mummulassa keskenään yötä, joten tämä oli hyvin lempeä ja turvallinen vieroitus poitsulle. Poika ei ollut kysellyt äidin eikä "amman" (pojan nimitys rintamaidolle) perään kertaakaan. 2-vuotias tietenkin jo ymmärtää, että kun äitiä ei ole lähettyvillä, niin ei ole maitoakaan.
Tarkoitus oli, että lapset olisivat mummulassa keskenään kaksi yötä, mutta miehen isän poismeno muutti suunnitelmia niin, että vieroitus venyi kolmeen yöhön. Kun menin hakemaan lapsia, poika tuli syliin ja ensimmäinen sana oli "amma" ja kovat taputukset rintamukseen. Kun kerroin, että "amma" on loppunut, niin ihmeekseni hän tyytyi siihen. Kerran päivässä hän on maitoa pyytänyt nämä pari viikkoa, mutta ei ole ollut moksiskaan, kun olen kerta toisensa jälkeen kertonut, että se on loppunut. Ja kun olen välillä leikilläni hänelle maitoa tarjonnut, niin hän on joko kieltäytynyt tai työntänyt päänsä lähemmäksi, maiskutellut ilmaa ja naureskellut huvittuneena höpsön äidin ehdotukselle. <3
Pikkuveli on miehistynyt muullakin tavalla, sillä tutistakin luovuttiin viimein eilen. En halunnut jättää tuttia pois ennen imetyksen lopetusta (eikä kyllä poikakaan), jotta hänellä olisi edes jotakin suuhun pantavaa lohduketta imetyksen loputtua. Olemme jo jonkin aikaa puhuneet pikkuveljelle, että pian täytyy tutista luopua ja kysyneet, kenelle hän ne haluaisi antaa. Poika ja tyttö veivät tuttinsa aikoinaan oravavauvoille, kun edellisen kotimme ympäristössä näimme oravia päivittäin. Täällä taas liikkuu lähinnä fasaaneja ja naapurin kissa, joten pikkuveli sanoikin vievänsä tutit "maulle" ja "kukolle". :D Oli niin hauska seurata, miten tomerasti hän keräsi kaikki löytämänsä tutit rasiaan ja vei ne ulkoportaille. Tunnin päästä tutit olivat kummasti hävinneet, mutta pojan mielestä juttu ei ollutkaan enää niin kiva. Hän heittäytyi dramaattisesti maahan itkemään ja huutamaan tuttiensa perään. Päiväunille nukkuminen kesti lähes tunnin pidempään kuin tutin kanssa, mutta yön poika nukkui kyllä ihmeen hyvin. Muutenkin yöt on nukuttu nyt paremmin, kun ei maitoa ole enää tarjolla.
Oma mieli on hieman haikea, mutta toisaalta myös helpottunut. Laskeskelin, että olen viimeiset seitsemän vuotta ollut yhtäjaksoisesti joko raskaana tai imettänyt, ja välillä molempia yhtäaikaa. On siis melko mukava saada välillä kroppa normaalitilaan, kun kaikki ylimääräiset raskaus- ja imetyshormonit poistuvat kehosta. Nyt kun yötkin näyttävät sujuvan ilman kummempia heräämisiä, niin ehkä tämä ainainen väsymyskin viimein hellittäisi. Kovin iloisena ja innokkaana olen ainakin menossa kesää kohti tässä uudessa olotilassa ja elämänvaiheessa. :)
Hatun nosto sinulle nuin pitkästä imetysjaksosta. Mukava, että nykyäänki löytyy äitejä, jotka innostuvat imetyksestä, jos se on alkujaanki lähtenyt hyvin käyntiin. Nykyään, kun korvikkeiden käyttö on aika yleistä, vaikka imetykselle olisi ollut mahdollisuus.
VastaaPoistaNyt pääset nauttimaan siitä "uudenlaisesta" elämästä ilman imetyksiä ja raskauksia.:) Mukavaa kesää teille!
Kiitos kivasta kommentistasi! :) Tänä päivänä tuntuu tosiaan olevan sellainen trendi, että imetystä ei pidetä oikein arvossa. Mutta onneksi edelleen on myös monia imetys- ja taaperoimetysmyönteisiä äitejä ja ihmisiä! Mukavaa kesää myös sinulle! :)
PoistaSinulla on ollut hieno imetystaival!
VastaaPoistaItse en ajatellut imetyksen kestoa alunperin, toivoin vain että se sujuu. Esikoista imetin 1,5v ja lopetin seuraavan ollessa tulossa. Lopetus sujui muistini mukaan "helposti" sairastuttuani vuosikymmenen mahatautiin, maidon tulo väheni ja itse olin melkein tiputuksessa huonon kunnon vuoksi... Neuvolastakin kyllä sain kehoituksen ajatella itseäni ja huilata hetken ilman imetystä.
Seuraava neiti ei käyttänyt tuttia kuin pari kk (luovuimme, koska esikoinen muisti tutin syönnin liian hyvin, emme halunneet 2v aloittavan tutin käyttöä uudelleen), mutta imetys jatkui 2v 2kk ajan. Varmasti osansa vaikutti noin 1,5v iän kohdassa saamani varhainen keskenmeno, jolloin imetyksen jatkaminen oli avuksi itsellenikin. Lopetus sujui hyvin, imetys vain hiipui ja jäi pois.
Perheen pienimmäinen, poika nyt 3v, viihtyi rinnalla 2v ja 10kk. Hänen kohdallaan tutin käyttöä yritettiin, mutta ei, vaikka minkä mallista kokeili, poika oksensi... Eli minä olin se tuki ja turva ja lohtu ja "namma" eli tissimaito auttoi. Lopetusta pohjustettiin juttelemalla pojalle, että nyt on jo niin iso, ettei tarvitse nammaa, osaa jo juoda lasista kuten muut ja on juonut nammaa paaaljon kauemmin kuin moni muu. Pikkuhiljaa viesti meni perille, ja imetyskerrat vähenivät ja jäivät pois. Itselle helpotus oli, kun poika käy isänsä kanssa nukumaan, niin minä illan kukkuja saan hetken rauhan iltasella toisten nukkuessa. Edelleen poika välillä tarkistaa "onko nammat tallella -on, ihanat nammat!" ja saattaa meinata maistaa, nauraen.
Itselle omituinen tilanne, viimeiset vuodet kovassa käytössä olleet imetyspaidat ja liivit on saanut vaihtaa tavallisiin! Tosin vaatekaapista löytyneet vaatteet ovat vuosien saatossa kutistuneet... ;) Olen siis imettänyt viimeisen 7v 9kk ajanjaksosta 6v 6kk... -T
Kiitos! Sinulla on ollut hurjan pitkät imetykset ja kiva, että vieroituksetkin ovat onnistuneet kuin itsestään. :) Minä lopetin esikoisen imetyksen 1v2kk:n ikäisenä, kun tulin uudelleen raskaaksi. Jotenkin olin siinä uskossa, että ei ole turvallista imettää raskauden aikana. Raskaus meni kuitenkin pian kesken ja siinä vaiheessa harmitti tosi paljon, kun olin imetyksen lopettanut niin nopeasti. Tai ehkä uusi raskaus sitten vaikutti maidontuloon, sillä poika silloin vähensi itse yhtäkkiä imetyskertoja. Tyttöä imetin vielä useamman kuukauden, vaikka aloin odottaa pikkuveljeä.
PoistaMeilläkin pikkuveli on ollut kuin naantalin aurinko nähdessään minut ilman paitaa imetyksen lopetuksen jälkeen. Hän osoittaa minua suupielet korvissa ja toistaa "amma, amma". :D
Kauan sinä jaksoit imettää. Vieroitus taisi onnistua hyvin.
VastaaPoista2 vuotta minulla oli tämän nuorimmaisen kohdalla tavoitteena imettää ja siihen oli hyvä lopettaa. Vieroitus onnistui yli odotusten. :)
PoistaTosi kiva lukea tälläinen postaus! Mä pidän imetystä suuressa arvossa, ja olin jo todella murheissani kun vauva oli viikon teholla ja imetys jäi kokonaan pois alussa ja vaarantui siitä. Sinnikkäästi yritin tarjota rintaa ja päästiin ihan täysimetykseen onneksi ❤️
VastaaPoistaVoi, teillä on varmasti ollut raskasta, kun vauva joutunut teholle! Mahtava kuulla, että pääsit täysimetykseen noin haastavan alun jälkeen! :) <3
PoistaIhanan pitkään jaksoit imettää. Esikoista imetin vuoden ikään asti. Kuopusta imetän edelleen mutta hänen täyttäessä 6kk alkoi meillä sama unikoulu jonka esikoinenkin kävi ja yöimetys on jäänyt pois. Edelleen kuitenkin imetän, yritän ainakin vuoden ikään asti. Olen itse imetyksen kannattaja. Toki ymmärrän ettei se kaikilta onnistu mutta moni kuuluu myös niihin ketkä eivät edes viitsi yrittää esim. 3kk pidempään. Etenkin jos vähänkin tuntuu ettei maitoa tahdo riittää. Jokainen hoitaa kuitenkin lapsensa kuten parhaaksi näkee. :)
VastaaPoistaTuntui kyllä hyvältä, kun sain imettää niin kauan, kuin olin suunnitellutkin ja pikkupoitsu oli hyvin tyytyväinen imetettävä. Tähän oli hyvä lopettaa ja onneksi vieroitus sujui tosi hyvin. :)
PoistaSe on tosi harmi, että moni, jolta imetys pienellä panostuksella onnistuisi, ei jostakin syystä näe sitä tarpeelliseksi tai kokee sen jotenkin vaivalloiseksi. Ja taas monelta, joka kovasti haluaisi imettää, se ei syystä tai toisesta onnistu. Mutta mukava kuulla, että on vielä monia, jotka pitävät tätä luonnollista lapsen ruokkimistapaa arvossa. :)