Erilainen äitienpäivä

Äitienpäivä ja sitä edeltäneet päivät olivat meille erilaisia aikaisempiin vuosiin verrattuna: surullisia ja haikeita. Mainitsin aiemmassa postauksessa, että miehen isä on ollut huonossa kunnossa ja viime viikolla oli hänen aikansa muuttaa Taivaan kotiin. On lohdullista tietää, että kaikki papan kivut ja kyyneleet ovat nyt poissa ja hänen on hyvä olla. Jälleennäkemisen toivo tuo myös lohtua surun keskelle.

Herra, kädelläsi uneen painan pään, 
kutsut ystäväsi lepäämään.
Käsi minut kantaa uuteen elämään,
ikirauhan antaa, valoon jään.
-Anna-Mari Kaskinen- 

 Vietimme useamman päivän mummun seurana, ettei hänen tarvitsisi olla yksin näinä vaikeina aikoina. Yhtenä päivänä kävimme mummun ja miehen veljen perheen kanssa metsäretkellä. Metsä on rauhoittava ympäristö. Silloinkin kun siellä juoksee ja telmii viisi 2-6 -vuotiasta lasta. Metsässä mieli lepää ja suru unohtuu hetkeksi.

Kaikesta huolimatta elämä jatkuu arkisine touhuineen. Kerhoilut taitavat kuitenkin jäädä tällä viikolla vähiin, sillä pikkuveli on jälleen kipeänä. Hän on nukkunu lähes koko päivän pienissä pätkissä, enkä viitsinyt kiusata häntä edes sen vertaa, että olisimme kuskanneet isompia kerhoon. Ilmat alkavat sentään olla keväisemmät! Se, jos jokin piristää mieltä!


Aurinkoisia kevätpäiviä itse kullekin!