Puutarhan ensimmäiset perinnekasvit

Niin kuin aiemmassa postauksessa kerroin, olimme viime viikonloppuna taimienhaussa kotiseudullani. Keräsimme erilaisia perinnepuiden ja -pensaiden taimia molemmista mummuloistani, tädiltäni sekä vanhempieni luota. Kotiin ajoimme täpötäyden peräkärrylastin kanssa. Mukaan mahtui myös muutama kukantaimi, mutta varsinaiselle kukkienhakureissulle menemme myöhemmin. Talomme on perinnekylässä ja rakennustapaohjeet määräävät rakennusten tyylin lisäksi myös sen, minkälaisia kasveja pihaan saa istuttaa. Kasvien on oltava perinnekasveja, emmekä kyllä muunlaisia puutarhaamme haluaisikaan. Perinteiset kasvit sopivat parhaiten perinteisen talon pihapiiriin. 

Pensaiden, puiden ja muiden kasvien tarkoitus on ainakin meidän tapauksessamme paitsi kaunistaa ympäristöä myös tuoda jonkinlaista näköestettä tieltä pihaan. Myöhemmin piharakennukset auttavat suojaisan pihapiirin muodostamisessa, mutta on tärkeä saada näkösuojaa myös rakennusten välissä olevista pensaista ja puista. Syreeni on näyttävä ja peittävä pensas. Laitoimme violettia ja valkoista pihasyreeniä kunnon rivistöt talon eri puolille. Tuoksuvatukkaa pitäisi vielä jostakin löytää, sillä se antaa hyvän näkösuojan suurine lehtineen.

 Kaunis valkokukkainen pihajasmike pääsi peittämään viemärin tarkastusputkea. 

Vielä pari vuotta sitten värimaailmani oli hyvin rajoittunut; pidin lähinnä vaaleanpunaisesta, valkoisesta ja harmaasta. Silloin ajattelin, että kelpuutan puutarhaani pakollisen vihreän lisäksi vain valko- ja vaaleanpunakukkaisia kasveja. Onneksi olen tuon jälkeen ehtinyt avartaa ajatusmaailmaani, niin kuin talomme sisustuksestakin moni on huomannut. Nyt tykkään väreistä kovasti, ja puutarhassamme saavat kukkia vapaasti ihan kaiken väriset kukat. 

Talon etuseinustalle laitoimme muutaman perinneperennan. Punakukkaisen tillipionin - vai kartanopioniko tämä nyt sitten on - istutimme jo pari viikkoa sitten ja ne ovat venähtäneet hurjasti pituutta. Tillipionin pelastimme monta vuotta sitten purkamamme vanhan pohjalaistalon seinustalta ennen kuin ne olisivat litistyneet talon porakiviä siirtäneen kaivinkoneen alle. Viereen istutimme pari varjo- ja päivänliljaa.

Juhannusruusu ja suviruusu kasvavat rinnatusten talon etunurkassa.

Tien reunustalle laitoimme pihlajarivistön ja toiselle puolelle taloa pari tuomea. Tontin nurkkaan taitaa päätyä vielä yksi koivu ihan ojan reunaan. Tuossa ojassa on kesälläkin vettä, joten olisi toivottavaa, että koivu imisi vedet itseensä.

 Vielä jäi kuvaamatta toinen syreeniryhmä, valamonruusu, orjanruusu sekä dorianvillakko ja lumipalloheisi. Puutarha sai siis kertaheitolla todella ison kasan taimia. Luultavasti teemme pian vielä toisen reissun ja haemme lisää perennoja kukkapenkkiin. Tilasta ei ainakaan ole pulaa, sillä tämänhetkinen nurmikolla oleva osa tontista kattaa vain noin kolmasosan koko tontista. Pihan toista puolta en mielelläni kuvaile, koska se on niin ruma näky lauta- ja hirsikasoineen sekä pressukatoksineen. Katsotaan, jos rohkenisin tässä kesän mittaan laittaa pari kuvaa myös tuosta pihamme ei niin kauniista puolesta.

Piha näyttää taas paljon kotoisammalta, kun sinne saatin muutakin kasvustoa kuin apilat ja päivänkakkarat. Nyt saa sitten ruveta jännittämään, kuinka taimet alkavat kasvaa. Ja eipähän tarvitse miettiä, mitä tekisi lasten kanssa ulkoillessa. Kastelukannulle on nyt käyttöä, ja jopa rikkaruohojen kitkeminen kuulostaa ainakin vielä tässä vaiheessa kevättä hyvin rentouttavalta puuhalta.


Mukavaa viikonloppua!