Syksyn tulon huomaa koulujen ja kerhojen alkamisen lisäksi siitä, että tekee mieli ottaa sukkapuikot ja lankakerät pienen kesätauon jälkeen esiin. Villasukkien kutominen on asia, johon en varmaan koskaan tule kyllästymään. Olisi hauska tietää, montako paria sukkia olen elämäni aikana kutonut. Tekisi mieli aloittaa vaihteeksi joku vähän haastavampikin käsityö, mutta jotenkin sitä on viime vuodet pitäytynyt vain näissä yksinkertaisissa ja tutuissa vaihtoehdoissa. Käsitöiden tekeminen on näin pysynyt rentouttavana ja iloa tuovana harrastuksena, eikä ole tuottanut suurempaa päänvaivaa.
Tänä vuonna, ja etenkin nyt syksyn tullessa, olen antanut selvästi enemmän aikaa myös toiselle rakkaalle harrastukselleni, lukemiselle. Teini-iässä saatoin lukea koko päivän ja välillä yönkin, jos en malttanut jättää hyvää kirjaa kesken. Kirjoitin jokaisen lukemani kirjan tarkasti ylös paperille ja piirsin jonkinlaisen merkin parhaiden kirjojen kohdalle, jotta voisin palata niihin myöhemmin uudestaan. Kirjastosta lainasin ahkerasti kirjoja, mutta aika paljon niitä on kertynyt myös omaan kirjahyllyyn. Kolmen pienen lapsen äidin on hieman mahdotonta uppoutua koko päiväksi kirjojen maailmaan, mutta illtaisin lasten mentyä nukkumaan on ihana kaivautua sohvan nurkkaan hyvän kirjan kanssa ja heittäytyä mukaan aivan toisenlaisen kulttuurin tai aikakauden ihmisten elämään. Se jos jokin vie ajatukset hetkeksi pois arkisista askareista ja auttaa rentoutumaan.
Niin kuin aiemmassa postauksessa mainitsin, olen nyt innostunut hyödyntämään myös kirjaston äänikirjoja, joita kuuntelen kännykällä lenkillä käydessäni. Viimeisen vuoden aikana olen käynyt lenkillä useammin, kuin kuutena edellisenä vuotena yhteensä, mutta ei se lähteminen silti ihan helppoa ole ollut. Kesällä tajusin äänikirjojen mahdollisuuden ja sen myötä olen ollut välillä jopa hyvin innokas urheilija. Olisihan se hieno ajatus kuunnella metsätietä juostessaan vain lintujen laulua ja tuulen huminaa, mutta kyllä tällaisen laiskemman liikkujan saa parhaiten liikkeelle sillä, että pääsee samalla kuuntelemaan jonkun hauskan, koskettavan tai kutkuttavan jännittävän kirjan kerrontaa.
Nyt onkin muutamana aamuna ollut jo kirpsakan syksyinen tunnelma, mutta päivällä on sentään ollut vielä lämpöistä. Meidän pihassa kukkii vielä osa tytön oman kukkapenkin kukista, ja keltainen Dorian villakko on nyt kauneimmillaan.
AURINKOISIA ELOKUUN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ!
Tänä vuonna, ja etenkin nyt syksyn tullessa, olen antanut selvästi enemmän aikaa myös toiselle rakkaalle harrastukselleni, lukemiselle. Teini-iässä saatoin lukea koko päivän ja välillä yönkin, jos en malttanut jättää hyvää kirjaa kesken. Kirjoitin jokaisen lukemani kirjan tarkasti ylös paperille ja piirsin jonkinlaisen merkin parhaiden kirjojen kohdalle, jotta voisin palata niihin myöhemmin uudestaan. Kirjastosta lainasin ahkerasti kirjoja, mutta aika paljon niitä on kertynyt myös omaan kirjahyllyyn. Kolmen pienen lapsen äidin on hieman mahdotonta uppoutua koko päiväksi kirjojen maailmaan, mutta illtaisin lasten mentyä nukkumaan on ihana kaivautua sohvan nurkkaan hyvän kirjan kanssa ja heittäytyä mukaan aivan toisenlaisen kulttuurin tai aikakauden ihmisten elämään. Se jos jokin vie ajatukset hetkeksi pois arkisista askareista ja auttaa rentoutumaan.
Niin kuin aiemmassa postauksessa mainitsin, olen nyt innostunut hyödyntämään myös kirjaston äänikirjoja, joita kuuntelen kännykällä lenkillä käydessäni. Viimeisen vuoden aikana olen käynyt lenkillä useammin, kuin kuutena edellisenä vuotena yhteensä, mutta ei se lähteminen silti ihan helppoa ole ollut. Kesällä tajusin äänikirjojen mahdollisuuden ja sen myötä olen ollut välillä jopa hyvin innokas urheilija. Olisihan se hieno ajatus kuunnella metsätietä juostessaan vain lintujen laulua ja tuulen huminaa, mutta kyllä tällaisen laiskemman liikkujan saa parhaiten liikkeelle sillä, että pääsee samalla kuuntelemaan jonkun hauskan, koskettavan tai kutkuttavan jännittävän kirjan kerrontaa.
Nyt onkin muutamana aamuna ollut jo kirpsakan syksyinen tunnelma, mutta päivällä on sentään ollut vielä lämpöistä. Meidän pihassa kukkii vielä osa tytön oman kukkapenkin kukista, ja keltainen Dorian villakko on nyt kauneimmillaan.
AURINKOISIA ELOKUUN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ!
Lukeminen on kyllä mukavaa puuhaa. Onko sulla se bookbeat-sovellus? Sitä sais näköjään testata ilmaseks parin viikon ajan... Vois kyllä koittaa! Hyvää syksyn alkua ja reippaita lenkkejä! 😊
VastaaPoistaKiitos Maiju! Ei ole tuota sovellusta. En millään viittis maksaa äänikirjoista, mutta ilmaseksi voisin kyllä koittaa. :D "Oikeita" kirjoja ostelen kyllä jonkin verran, kun siinä saa jotakin konkreettista rahojensa vastineeksi.
PoistaMinä olin nuorena myös melkoinen lukutoukka, mutta niin se vain on jäänyt lukeminen.. Ilokseni olen saanut huomata, että kaksi vanhinta poikaamme tykkäävät kovasti lukemisesta.. Ehkäpä sitä joskus vielä itsekin ehtii kirjoihin tarttua.. :)
VastaaPoistaToivottavasti löydät taas pian aikaa lukemiselle! On se vaan niin mukavaa puuhaa! :) Itsekin toivon kovasti, että lapsetkin innostuvat lukemisesta, sitten kun lukemaan oppivat. Eskarilainen on kyllä tosi usein nenä kiinni kirjassa tai mummulasta löytyneissä vanhoissa Aku Ankoissa ja lapsille on luettu paljon, joten aika hyvältä näyttää. :)
PoistaIhania puuhia, jotka kuuluvat niin lähtemättömästi syyskauteen. 💛
VastaaPoistaLukemisharrastusta minäkin olen viime aikoina herätellyt henkiin. Kirjastosta tarttui mukaan mielenkiintoisia kirjoja, ihan hömppäromskuista tietokirjallisuuteen saakka. Kunhan pihatyöt, lähinnä marjat pensaista, saadaan poimittua loppuun, on enemmän aikaa käpertyä sohvannurkkaan kirjoja lukemaan. Mukaansatempaavaa ja ajatuksia nollaavaa kyllä!
Mukavia syyskesän päiviä sinne!
Kiito Kaaru! :) Meillä kun ei noita marjapensaita vielä ole, niin ei ole niin kovasti pihahommia nyt syksyllä. Ensi kesänä pitäisi kyllä viinimarjapensaita laittaa. Niiden poimimisessa onkin sitten hommaa, kun marjoja alkaa tulla. :)
PoistaOon kuule miettinyt ihan samaa, että jos alkaisi äänikirjoja hyödyntämään lenkkeillessä! Nuorin lähti eskariin tänä syksynä, joten mulla on vapaapäivinä mahdollisuus päästä aamulenkille ihan itsekseni! Pitäiskin muistaa ruinata verkkokirjastotunnukset kirjastossa käydessään, niin saisi äänikirjahomman toimimaan!
VastaaPoistaKannattaa kyllä testata äänikirjoja! Siinä saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun lenkki ja "kirjanluku" onnistuu samaan aikaan. On kyllä kätevää! :)
PoistaKutominen ja lukeminen kuuluvat minunkin lemppariharrastuksiin, muuhun ei aina rahkeet riitä. Pienten lasten kanssa villasukkien teko on mieltä rauhoittavaa. Myöhemmin voi olla haastavempien juttujen teko paikallaan, kun aikaa jää itselle enemmän, tiedän tämän kokemuksesta! Nauti kuitenkin pienistä lapsistasi täysillä, sillä aika menee niin nopeasti. Oma esikoisemme täytti juuri 17 ja tuntuu aivan hurjalta, miten aika on voinut mennä näin nopeasti! Iloa syksyysi!
VastaaPoistaKiitos Hanna! :) Lukeminen ja kutominen ovat kyllä ihan parhaita harrastuksia tällaiselle kotona viihtyvälle ja sopivat myös hyvin tähän vaiheeseen, kun lapset ovat pieniä. Ei tarvitse miettiä lapsille hoitajaa harrastuksen ajaksi, sen kun laittaa lapset nukkumaan ja rientää kirjojen ja käsitöiden ääreen toiseen huoneeseen :)
Poista