Arki

Täällä on arki lähtenyt rullaamaan mukavasti. Mies palasi viime viikolla kesälomalta töihin, ja meidän esikoinen aloitti viikko sitten koulutiensä esikoulussa. Pojalle muutos on suuri, kun hän on ollut muutaman tunnin kerhoja lukuunottamatta koko ikänsä kotona äidin helmoissa. Nyt täytyykin nousta viitenä päivänä viikossa aikaisin ja olla useampi tunti touhukkaassa päiväkotiympäristössä. Kovasti hän on tykännyt esikoulusta ja kulkeekin sinne reippaasti koulukyydityksellä kylän muiden lasten tavoin.

Onhan tämä äidillle ja pikkusisaruksillekin uusi tilanne, kun yksi puuttuu aamupäivisin joukosta. Tyttö laskee joka aamu, että nyt meitä on vain kolme kotona, ja pikkuveli ihmettelee ääneen, mihin isoveli hävisi. On haikeaa ajatella, että niin ne lapset kasvavat ja lähtevät vuorotellen koulutielle parin vuoden välein. On ollut niin helppo pitää heitä vain ihan lähellä, oman kodin ja pihan sisäpuolella. Pikku hiljaa täytyy opetella antamaan enemmän vapautta ja luotettava, että lapsi pärjää, vaikkei olekaan koko ajan näkösällä. Tytöllä on oma tuttu kerhonsa pari kertaa viikossa, mutta pikkuveli sentään pysyy vielä visusti siellä, missä äitikin. Seurakuntamme perhekerhossa käymme tuttuun tapaan kerran viikossa. Se on minun välttämätön henkireikäni, jossa saan jutella rauhassa ystävien kanssa lasten leikkiessä.

Pienempien kanssa olemme lähteneet monena aamuna lähimetsään mustikoita poimimaan. Pikkuveli keskittyy lähinnä popsimaan mustikoita suuhunsa, mutta tyttö poimii vähintään joka toisen mustikan pieneen muovisankoon. Kauhean pitkiä meidän marjareissut eivät ole olleet, sillä tuo nuorimmainen huutelee "apua, äiti" aina, kun menen kymmentä metriä kauemmaksi hänestä tai kun hän kompuroi kumppareineen vaikeakulkuisessa metsässä, eikä muka pääse itse ylös. Välillä otan lapsille evästä mukaan ja heidän syödessään saan sopivasti lisäaikaa mustikoiden poimimiseen. Mustikoita on nyt saatu vähän pakkaseen ja piirakoitakin on muutama leivottu sekä laitettu niitä jogurtin ja pirtelön sekaan.

Vadelmia löysin myös yhtenä päivänä lenkillä ollessani ja niitä pitikin lähteä poimimaan heti seuraavana päivänä miehen tullessa töistä. Olen keksinyt lainata kirjastosta äänikirjoja ja kuuntelen niitä kännykällä silloin, kun ole yksin lenkillä tai marjassa. Lenkille lähtö on astetta helpompaa, kun on hyvää kuunneltavaa mukana.

Tytön oma kukkapenkki, josta kerroin omassa postauksessa kesän alussa, on viimein ruvennut kukkimaan. Kauniit kesämalvikit ovat täydessä loistossaan ja yksi punakosmoskukkakin on jo auennut. Kiitokset kukkanpenkin ahkerasta kastelusta kuuluvat tytölle itselleen. Minä olen puolestani auttanut rikkaruohojen kitkemisessä.

Tuoksuherneen taimet jäivät meillä ruukkuihin, kun emme keksineet, mihin ne istuttaisimme. Yksi punainen ja pari violettia kukkaa on nyt näkyvissä.

Mitenkäs siellä on alkusyksy lähtenyt käyntiin? 

Tuoko syksy tullessaan uusia tuulia, vai jatkuuko arki vanhaan tuttuun tapaan? :)