Joulu hiipii kotiin

Täällä on aloitettu viikonlopun vietto mukavasti joulupipareita paistellen. Kaksi nuorimmaista potee ikävää tautia, silmätulehdusta. Sitä meidän lapsilla ei ole tainnut aikaisemmin ollakaan. Luulen, että muistaisin, jos olisin joskus aiemmin yrittänyt laittaa silmätippoja kaikin voimin vastaan taistelevalle lapselle. Pahimmankin makuisen suun kautta otettavan lääkkeen anto on ollut silmätippoihin verrattuna lasten leikkiä. Edes tuota 4,5-vuotiasta ei saa millään järkipuheella eikä edes lahjonnalla ottamaan tippoja suosiolla.

Niin kuin jo aiemmin kerroin, olemme laittaneet jälleen hyvissä ajoin lähes kaikki joulukoristeet paikoilleen ja aloittaneet joulun odotuksen. Punaraitaiset tyynyt ompelin jo monta vuotta sitten vanhaan kotiin, mutta ne miellyttävät edelleen ja sopivat hyvin myös tänne uuteen kotiin. Tätä kotia ajatellen taisin ne silloin aikoinaan ommellakin. Minulla ei ole tarvetta vaihdella sisustusta joka välissä ja ostella uusia sisustustuotteita vain vaihtelun vuoksi. Sitten ostetaan jotakin uutta (yleensä vanhaa) tai ommellaan itse, jos entiset menevät rikki tai tulee muu pakottava tarve.

Wendelinin opetustaulun kaunis talvimaisema sopii hyvin jouluun ja talveen. Sitä on nyt lasten kanssa ihasteltu, kun se meidän varastona toimivasta sisäsaunasta haettiin eilen seinään. Tänäkään jouluna meillä ei siis vielä saunota. Lähes kaikki saunaan tarvittavat rakenustarvikkeet on jo hankittu kiuasta ja kiuaskiviä myöten,  mutta ongelma ydin on juuri tuo, että saunaan on tällä hetkellä niin kätevä varastoida tavaraa, joille ei alakerrassa ole muuta paikkaa. Tässä vuosien varrella on huomannut, että tärkeysjärjestys saattaa muuttua hyvinkin nopeasti ja yllättävästi. On siis hyvin vaikea ennustaa ja arvoida, mikä rakennuskohde on seuraavana vuorossa ja mikä siirtyy yllättäen etujoukosta aivan tehtävälistan hännille.

Äitini ilahduttaa minua lähes joka kerta vanhempieni täällä vieraillessa tuomalla kotiimme jotakin uutta tai pikemminkin vanhaa tavaraa. Kummasti sieltä mummulan kellarin ja kaappien kätköistä löytyy meidän kotiimme sopivaa koristusta ja sisustusta. Pappojeni tekemiä pärekoreja, mummuni kirjailemia ja kutomia liinoja tai äitini tekemiä käsitöitä tuntuu riittävän aina vaan. Viime vierailulla hän toi kauniin vaalean liinan, jonka hän on tehnyt aikoinaan. Liinassa on sievät itse solmitut fransupitsit, ja laitoin sen nyt patakaapin päälle.

Pieni lintukoto -blogissa on meneillään ihana jouluinen kirja-arvonta! Käykäähän osallistumassa! Tästä linkki arvontapostaukseen!

IHANAA VIIKONLOPPUA!