Vanha kaappi omalla paikallaan

Niin kuin se olisi ollut siinä aina! Nämä olivat ensimmäiset sanani, kun saimme viimein kannettua miehen kunnostaman vanhan kaapin omalle paikalleen tupaan. Ostimme kaapin kolme tai neljä vuotta sitten netistä ja haimme sen Vaasasta. Kaappi on ollut säilössä miehen vanhempien varastossa, kunnes veimme sen tädilleni putsattavaksi. Kesälomansa aikana mies kunnosti kaapin. Kaapin pohjan mies uusi kokonaan ja paikkaili monia muitakin puuosia. Kaappi on odottanut koko syksyn kuistissa ja nyt se pääsi vastamaalattuna tupaan.

Kaappi sopii paikalleen täydellisesti ja olen kyllä siihen ihan rakastunut! Kaapin värisävyjä mietimme pitkään, ja päädyimme lopulta Ottossonin Englannin punaiseen pellavaöljymaaliin, jossa on 50 prosenttia valkoista titan zinkkiä. Jätimme ainakin vielä peilien reunukset ja yläosan koristelistan maalaamatta tummemmalla punaisella, niin kuin mies olisi toivonut. Ne ehtii maalata myöhemminkin, jos siltä edelleen tuntuu.

 Kaapin alaosa täyttyi pian lasten kotileikin leluilla, kirjoilla sekä pikkulegoilla. Yläosaankin on jo tiedossa paljon tavaraa. Alakaappeihin on tarkoitus laittaa jonkinlainen nuppi, vaikka helppo ovet on nytkin avata. Yläosan avaimen mies on kuulemma antanut joskus minulle talteen, ja hyvässä tallessa sitä olen pitänytkin. En vain yhtään tiedä, missä! Eiköhän se vielä jostakin putkahda esiin.

Mitäpä olisi huonekalun kunnostuspostaus ilman "ennen"-kuvaa. Löysin kaapista kuvan sellaisena, kuin se oli ostohetkellä. Silloin kaapissa oli rusehtavan eri sävyjä ja vihreää. Kaapista puuttui jalat kokonaan ja pohja oli aivan lahonnut. Kaapista löytyi vuosiluku 1866.

Olen iloinen, että uskalsimme maalata kaapin noin rohkean punaiseksi. Avoimeen väliosaan saa kivasti pieniä asetelmia ja väri sopii hyvin myös jouluun.


IHANIA MARRASKUUN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ!