Keskiviikon kuvia

Nyt onkin ollut mukavia pakkaspäiviä ja lapsilla on riittänyt ulkona monenlaista kivaa tekemistä. Pojalla on ollut eskarissa luistelua parina päivänä, ja me tytön kanssa haaveilemme myös luistelemaan  menosta. Täytyisi vain käydä katsomassa, onko kylän kaukalossa jo jää.

Tänä aamuna, kun poika ja mies lähtivät töihin ja eskariin, oli taivas täynnä tähtiä ja kuu loisti kirkkaana. Kymmenen maissa, kun ehdimme nuorimmaisten kanssa ulos, oli kirkas taivas tipotiessään ja tunnelma oli hyvin sumuinen. Samoissa hämyisissä tunnelmissa on menty koko päivä. Muutaman kännykkäräpsyn otin meidän pieneltä kävelylenkiltä.

 Saimme eilen vieraita kylään ja heillä oli mitä ihanimmat tuomiset mukanaan. Kaunis kukkakimppu oli niin sopivan värinen. Saimme myös upean Kastehelmi-tuikkulyhdyn. Kiitos vielä käynnistänne! Oli mukava ilta! :)

IHANAA KESKIVIIKKOA SINULLE!

Mennyt ja tuleva raksavuosi

Nyt on joulukuusi heitetty ulos ja joulukoristeetkin päätyivät takaisin laatikkoon odottamaan ensi joulua. Kyntteliköt jätimme vielä ikkunoita koristamaan. Kuusenneulasia löytyy lattioilta varmasti vielä monta viikkoa, vaikka imuroinkin koko talon juuri. Nyt kun joulunpunainen on väistynyt kodista, on hyvä jatkaa vähitellen kohti keväisempää tunnelmaa ja värisävyjä.

Lupailin jonkinlaista katsausta viime raksavuoteen sekä tämän uuden vuoden tehtävälistaan. Koska koti on näin keskeneräisenäkin jo ihan toimiva, eikä kodin viimeistelyllä ole periaatteessa mikään kamala kiire, ei viime vuonna saatu valmiiksi läheskään kaikkea, mitä oletimme saavamme. Raskaiden rakennusvuosien jälkeen tekee mieli hengähtää ja käyttää vapaa-aikaa myös lepoon, joten tahti hidastuu väkisinkin.

 Viime vuoden aikana tapahtui kuitenkin monenlaista pientä niin sisustuksen kuin rakentamisenkin saralla. Alkuvuodesta ompelin ikkunoihin kappoja vanhoista pitsilakanoista, mies kunnosti vanhan kaapin, rakensi kuistiin seinänvieruspenkin ja naulakon sekä viimeisteli tuvan ikkunalaudat. Pihalle istutettiin alkukesästä kymmeniä perinneperennoja ja -pensaita sekä -puita ja nurmikkoakin saatiin kylvettyä taas tontin yhteen nurkkaan. Pihasaunarakennukseen nousi myös loppukesästä seinät sekä väliaikaiskatto  ja se saatiin varastokäyttöön. Vanhan aitan perustukset sekä muutama kerros hirsiä saatiin paikoilleen, ja aitan hirsien parissa mies jatkaakin aina, kun vain sää sallii ja huvittaa mennä työpäivän jälkeen tuonne pimeään ahertamaan. Onneksi valo lisääntyy kevättä kohti mentäessä ja ulkohommat alkavat taas tuntua mielekkäämmiltä.

Yläkerran pariin emme vielä ole päässeet, mutta ehkäpä loppuvuodesta pääsemme tekemään sielläkin jotakin. Se nyt ei kuitenkaan ole ihan ensimmäisiä tehtäviä listallamme, joten katsotaan, katsotaan! Sisäsauna olisi myös mukava saada viimein muuhunkin kuin varastokäyttöön. Sitä ennen täytyisi kuitenkin saada makuuhuoneen, kodinhoitohuoneen sekä kuistin ikkunalistat paikoilleen ja koko alakerran ikkunalistat pitäisi maalata. Kodinhoitohuoneeseen täytyisi myös saada tehtyä kunnolliset kaapit, mutta koska olemme niin tottuneet kaappien virkaa toimittaviin rekkeihin ja muovilaatikoihin, on tämäkin tehtävä jäänyt jonon hännille. Eteisessä on myös kovasti hommaa vielä, muun muassa yläkertaan vievät portaat, jotka mies rakentaa myös itse, kuinkas muutenkaan.

 Ulkona tämän vuoden isoimpia hommia ovat vanhan aitan saaminen siihen kuntoon, että katto saataisiin päälle. Hirsien paikkaamista siis riittää, niin kuin alla olevasta kuvasta näkyy. Aittaan saamme säilöön pihan rumat lautakasat, jotka pistävät ikävästi silmään aina, kun katsoo tontin toiselle puolelle. Myös viime kesänä pystytettyyn pihasaunaan on tarkoitus tehdä huopakatto väliaikaiskaton tilalle. Eiköhän me joitakin uusia kukkia ja pensaitakin ehditä kesällä pihaan laittaa.

Työt eivät täällä heti tekemällä lopu. Eipä meillä mikään varsinainen kiire näiden sisähommien kanssa ole, mutta yläkerran valmistumista odotan kyllä tosi kovasti. Olisi niin ihana saada lisätilaa kaikille tavaroille ja varsinkin lasten leluille. Käteni myös syyhyävät päästä sisustamaan yläkerran lastenhuoneita. Alakerta on nyt niin valmiiksi sisustettu, kuin se vain voi olla ennen kuin osa huonekaluista siirtyy yläkertaan, joten täällä ei voi mitään kovin ihmeellistä enää tehdä sisustusrintamalla. 

Jännityksellä odotan, miten rakennus- ja pihahommat edistyvät tämän vuoden aikana. Kokemuksesta olen oppinut, että valmiiksi tulee aina vähemmän, kuin oli toiveissa. Pääasia kuitenkin on, että jotakin tapahtuu, vaikkakin pikku hiljaa. Iloitsen jokaisesta pienestäkin edistysaskeleesta, joka edesauttaa kotimme valmistumista.


MUKAVAA SUNNUNTAIN JATKOA!

Ajatuksia vuoden vaihtuessa

Vietimme vuodenvaihteen mummulassa. Pikkuveli pelkäsi vähän raketteja ja piti silmänsä visusti kiinni. Muille raketit olivat hieno elämys. Lasten mentyä nukkumaan ehdimme miehen, siskojeni ja lankomiehen kanssa katsomaan dvd:ltä Hitchcockin Takaikkuna-klassikon ja teimme 1500-palaisen maailmankartta-palapelin. Näitä hauskoja hetkiä siskojen kanssa monesti kaipaa nyt, kun asumme kaikki eri paikkakunnilla. Onneksi välillä aikataulut täsmäävät ja voimme kokoontua vanhempiemme luo pelailemaan, herkuttelemaan ja hassuttelemaan yhdessä. <3

Lapset saivat lähisuvulta ihania joululahjoja, joiden parissa aika on kulunut mukavasti. Tyttö sai toivomansa prinsessateltan ja toivon, että se hillitsee edes hieman hänen valtavaa majanrakennustarvettansa. Parina yönä hän on meinannut nukkua teltassa yönsäkin, mutta on kömpinyt aina vähin äänin omaan sänkyynsä ennen nukahtamista. 

Viime tammikuussa tein muutaman lupauksen uudelle vuodelle. Yksi niistä on onnistunut yli odotusten; panostin rakkaaseen - pitkään tauolla olleeseen - harrastukseeni, lukemiseen. Luin vuoden aikana parikymmentä loistavaa ja vähemmän loistavaa kirjaa ja nälkä vain kasvoi syödessä, joten olkoon tämän vuoden tavoite päästä vähintään samaan. Liikkumistavoitteenikin sujui ihan hyvin aina syksyn pimeisiin ja märkiin keleihin saakka. Loppuvuosi menikin taas hyvin vähällä liikunnalla, ja se kyllä näkyy ja tuntuu. Nyt ei voi muuta kuin uudistaa tämäkin lupaus.

Suuri muutos, jonka vuosi 2018 tuo tullessaan, on minun palaamiseni työelämään monen vuoden tauon jälkeen. Enpä olisi vielä hetki sitten uskonut sanovani näin, mutta ajatus töihin paluusta tuntuu nyt aika hyvältä. Työkuvioitani saatan valaista hieman tarkemmin sitten, kun se on ajankohtaista.

Katsotaan, jos saisin joku päivä aikaan jonkinlaisen koosteen viime vuoden rakennustöistä ja uuden vuoden rakennustavoitteista.


OIKEIN IHANAA VUOTTA 2018 JOKAISELLE!
 

Kohti uutta vuotta

Täällä on vietetty välipäiviä rauhallisissa tunnelmissa kotosalla. Lapset ovat viihtyneet joululahjojensa parissa ja nauttineet pihalla lumileikeistä. Nyt alkaa olla viimeisetkin jouluruuat syöty. Tosin lapsille olen loihtinut jo monena päivänä muuta ruokaa, jotteivat aivan nälkään näänny. Jouluruuat eivät ole heille sitä suurinta herkkua. Ehtiihän sitä niihinkin tottua vielä.

Kodista on tullut otettua paljon kuvia, kun kerrankin paikat ovat pysyneet siistinä monta päivää. Kyllä jouluinen koti on vaan kaunis kuvattava.

Näillä jouluisilla kuvilla on hyvä päättää tämä vuosi. Kiitos kaikille blogini lukijoille ihanista kommenteistanne ja siitä, että jaksatte vierailla täällä niin ahkerasti! Nähdään taas ensi vuonna!


UPEAA UUTTA VUOTTA 2018! 

 

Jouluaattona

Saimme viettää ihanan jouluaaton oman perheen kesken. Aattoomme kuului joulurauhan julistus, jouluevankeliumin lukeminen sekä riisipuuron ja sopan syöminen. Perinteisen jouluaterian jälkeen otimme muutamia perhekuvia, ja sitten olikin pukki jo tuonut lahjasäkin kuistin ovelle. Eskarilainen olisi kovasti toivonut, että joulupukki tulisi sisälle asti, mutta eipä hän kiireiltään ehtinyt. Pikkuveli sen sijaan meni pöydän alle piiloon kun vain kuuli puhuttavankin pukista ja oli helpottunut, kun välttyi kohtaamasta tuota pelottavaa hahmoa.

Aaton jälkeen olemme ehtineet vierailla ja yöpyä molemmissa mummuloissa ja viettää aikaa lähisuvun kanssa. Nyt on aika olla taas kotona. On ihana nauttia vielä rauhassa kodin joulutunnelmasta;  kuunnella joulumusiikkia, polttaa kynttilöitä ja olla oman rakkaan perheen kanssa. 

Täällä Ahonlaidalla taidetaan tunnelmoida joulua ainakin vuoden loppuun saakka. Joulukuustakaan ei ole mikään kiire viedä pois, niin ihana sitä on katsella ja ihastella yhdessä lasten kanssa.

ILOA LOPPUVUOTEESI!

Aatonaaton tunnelmia

Eilen saimme kuusen tupaan ja se kyllä kruunasi meidän kodin joulutunnelman! Kuusen haimme jo lähes kuukausi sitten papan metsästä. Ajattelin, että aiempina vuosina tekemäni kuusenkoristeet riittäisivät tänäkin vuonna, mutta tytön mielestä kuusi kaipasi vielä lisää punaista väriä, eikä ollut sellaisenaan tarpeeksi joluinen. Onneksi mies oli menossa vielä kauppaan ja toi sieltä muutamia punaisia palloja, joihin lapset ihastuivat heti ja ne ovat minustakin hyvin kauniita.

 

Lapsilla meinasi jo ottaa vähän koville tämä aaton odottelu. Onneksi ulkona oli lunta ja he keksivät pihalla kivaa tekemistä kahteen otteeseen. Toisella ulkoilukerralla pihaan ilmestyi kolme lumiukkoa porkkananenineen. Höpönassupikkuveli tosin haukkasi oman ukkonsa nenästä palasen.

Tänään tein vielä rosollin huomista varten ja mies maalasi osan puuhellan ja piipun rappauksesta uudelleen liitumaitomaalilla, kun pikkuveli oli piirrellyt siihen omia taideteoksiaan. Koti on nyt pesty ja putsattu ja valmis ottamaan joulun vastaan.

"Tupa täynnä on tuoksua kuusen
ja tuiketta kynttiläin.
Soi riemukas juhlavirsi
läpi sydänten syttyväin.

Tupa täynnä on hymyä huulten
ja silmien riemua.
Nyt soipi kuin kedolla ennen
pyhä viesti,  oi kuunnelkaa.

Tule sydänten seimehen, Herra,
tule tupahan pieneenkin,
kuin ilmestyit lapsena kerran
sinä seimehen Betlehemin.

Tule siunaten vanhusta, lasta,
tule valoksi pimentohon,
oi silloin, silloinpa vasta
ilo joulumme oikea on." 

-Immi Hellen-

 HALUAN TOIVOTTAA KAIKILLE BLOGINI LUKIJOILLE OIKEIN IHANAA JOULUA!

Kolme yötä jouluun on

Joulu lähestyy ja eskarilainenkin pääsi tänään hyvin ansaitulle joululomalle. Lapset laskevat malttamattomina öitä jouluun. On ihana seurata heidän jännitystään ja odotustaan! Joulufiilistä vei kyllä hieman eilinen vesisade, joka sulatti meiltä lähes kaikki lumet. Kunnon valkean joulun toteutuminen oli jo niin lähellä! Toivoani en ole kuitenkaan vielä aivan kokonaan menettänyt, ja toisaalta minun jouluani ei yksi lumen puute onnistu pilaamaan. Joulutunnelmaa kun tuovat niin monet muutkin asiat!

Joulukorttien kanssa olimme tänä vuonna vähän myöhässä, mutta ehtivät kuitenkin hyvin jouluksi perille. Minulla ei ollut oikein mitään ideaa, millaiset joulukorttikuvat haluaisin tänä vuonna ottaa lapsista. Tuo punainen uusi kaappi kuitenkin alkoi kutkuttaa niin, että sen eteen asetin lapset sopivissa vaatteissa ja nappasin kuvat aika vähällä suunnittelulla.  Pikkuveli ei ollut ollenkaan halukas tulemaan kuviin, kun villapaitakin niin kovasti "ukitti" eli kutitti, mutta jotenkin saimme hänet kuitenkin houkuteltua mukaan. Alla poitsu kaseleekin kehyksiin laittamaani joulukorttia rakkaan possunsa kanssa. Sen hän nappasi kainaloonsa viimekertaisella Ikean reissullamme, ja he ovat kyllä suloinen parivaljakko. <3

 Tänään paistoimme vielä viimeisen satsin pipareita, tällä kertaa kaupan taikinasta. Tein samalla sydämenmuotoisia pipareita kuusta varten, niin kuin aiempinakin vuosina. Koristepipareihin en halua tuhlata itsetehtyä herkkutaikinaa, joten niihin käytän yleensä ostotaikinaa. Niitä omasta taikinasta tehtyjä, parhaita, pipareita on vielä pakastimessa odottamassa joulun juhlahetkiä. Lapsilla oli ilonpäivä, kun he saivat ensin leipoa pipareita, sitten koristella ja vielä syödä omat taideteoksensa.

Keittiössä on ollut uuni kuumana monena päivänä, kun olemme valmistelleet muitakin herkkuja joulua varten. Minä tein peruna-, porkkana- ja lanttulaatikkoa. Ne yhdessä kinkun ja rosollin kanssa ovat minun ja miehen joulupöydän tärkeimmät antimet. Tein myös ensimmäistä kertaa herkullista punajuuriaurajuustolaatikkoa, jonka reseptin sain anopilta. Mies on puolestaan leiponut äitinsä ohjeella piimälimppuja, joista yhden söimme samantien uunituoreena. Pelkään, etten ikinä saisi itse limppuja onnistumaan noin täydellisesti, joten mies saa ne valmistaa jatkossakin.

PIPARIN JA HYASINTIN TUOKSUA PÄIVIISI!