WC:n allaskaappi ja kuulumisia

Meillä on ollut aikamoinen viikko takana. Pikkuveljeä on jouduttu käyttämään pariinkin otteeseen lääkärissä. Viime viikolla hänellä oli korvatulehdus ja hengityskään ei oikein kulkenut, joten jouduimme olemaan puoli päivää lastenosastolla. Juuri kun edellisestä taudista selvittiin, niin pikkuista pisti hyttynen silmän lähettyville ja seuraavana aamuna alaluomi ja osa poskea oli aivan turvoksissa. Lääkäriinhän sitä oli taas lähdettävä ja vaikka allergialääkettä saatiin, niin silmä oli edelleen illalla yöunille mentäessä yhtä hurja kuin aamullakin. Tänä aamuna näytti jo vähän paremmalta, mutta kyllä pieni on niin reppanan näköinen lähes umpeen turvonneen silmänsä kanssa.

Isompaa poikaa olemme kuskanneet tällä viikolla joka päivä uimakouluun. Samalla olemme käyttäneet ahkerasti uimahallin vieressä olevaa liikennepuistoa. Poika ajeli innoissaan polkuautoilla ja aika hyvin ne liikennesäännötkin jo jäivät mieleen. Pikkuveli nukkui sopivasti rattaissa tuon ajan ja tytön kanssa touhusimme viereisessä fiilispuistossa. 

Tuollaiset retkipäivät ovat kivoja aina välillä, mutta nyt kun on joka päivä pitänyt pakata lasten lisäksi mukaan kaikki mahdollinen tuplarattaista, varavaatteista, aurinkorasvoista (tai sateenvarjosita, niin kuin eilen) ja eväistä lähtien ja olla monta tuntia menossa, niin kyllä tällaisella kotona viihtyvällä on jo ihan ikävä niitä kotipäiviä. :D Itse en vain osaa nauttia arjesta, jos joka päivälle on monta harrastusta ja muuta menoa. Ja silloin kotikin näyttää juuri siltä, niin kuin nyt, kun täällä ei ole juuri ehditty kuin käydä kääntymässä. Tiskit on tiskaamatta, kaikenlaisia vaatemyttyjä on kaikkialla, lelut lojuvat pitkin ja poikin ja pyykkiä on kyllä pesty joka päivä (se yksi ja ainoa mieluisa kotityöni), mutta kaappeihin asti nitä ei ole ehditty viikata (lojuvat siis erinäisten lipastojen ja muiden tasojen päällä). Eilinen sadepäiväkin meni siivouksen suhteen harakoille, kun uimakoulun lisäksi tuli tuo lääkärikäynti ja talollakin vierähti useampi tunti. Mutta jospa tämä elämä taas rauhoittuisi, kun saadaan viimeinen uimakoulupäivä pulkkaan.

WC:n allaskaapiksi tuleva vanha patakaappi on saanut nyt kolmannenkin maalikerroksen. Kaappi on maalattu Uulan pellavaöljymaalilla. Sävy on vaalean siniharmaa Sade. Sävyn valitsimme sopimaan WC:n tapettiin. Yleensä en juurikaan tykkää sinisestä sisustuksessa, mutta tämä on minusta tosi kiva sävy, eikä ollenkaan liian sinertävä. Vähän tuollainen pastellisävyinen ja nehän sävyt minulle passaavat aina. :) Kaappiin jätettiin sen alkuperäinen nuppi paikoilleen. Se on itseasiassa aika nätti (ja oli niin tiukassa, ettei sitä oikein saanut pois :D). Avainta ei ollut enää tallessa, joten mies paikkasi avaimenreiän umpeen.

Alla vielä kuva patakaapista alkuperäisessä keltaisessa maalissaan, joka vaikutti lateksimaalilta. Aika hieno muutos, vai mitä! :)

Rentouttavaa viikonloppua!