Kuusi tupaan

Nyt on koti siivottu joulukuntoon, ja tänään toimme kuusen tuvan nurkkaan. Lapset koristelivat sitä tietenkin innoissaan. Vähän täytyi miettiä, miten koristeet asetellaan, ettei tuo pienimmäinen täystuho revi heti kaikista herkimpiä koristeita rikki tai rupea syömään pipareita kuusesta. Noiden isompien lapsien kanssa ei ole ollut koskaan ongelmaa kuusen kanssa, sillä he ovat antaneet sen olla rauhassa, vaikka meillä on aiemminkin ollut pipareita koristeena. Tämä kolmas on astetta villimpää sorttia, tai ainakin siltä aika usein tuntuu. Ja niin hän nytkin onnistui rikkomaan yhden lasienkelin hameen helman, vaikka istui minun sylissäni. Samoin hän kuusta koristellessa ehti napata yhden piparikoristeen ja haukata siitä, eikä suostunut millään luopumaan aarteestaan. Sitä hän sitten mutusteli meidän muiden koristelutouhuja seuraten. Meidän pieni vilpertti!

 

    Virkkaamani lumihiutaleet ja ompelemani sydämet ovat vanhoja tuttuja koristeita, samoin pipareita meillä on ollut kuusessa jo monta vuotta. Nyt askartelin muutaman enkelin vanhan kirjan sivuista. Äitini toi kirjahyllystään vanhan kirjan, josta oli ihan sääli ruveta repimään sivuja irti, sillä se oli vuodelta 1944 ja vaikutti aika mielenkiintoiselta. Mutta enkeleitä siitä nyt kuitenkin syntyi, tosin paljon vähemmän kuin olin ajatellut, sillä niiden teko oli jokseenkin vaivalloista näpertelyä liimoineen kaikkineen. Mutta näihin viiteen yksilöön olen ihan tyytyväinen. Joulukuusi kyllä viimeisteli tämän jouluntunnun ihan täysin. Saimme aivan meidän näköisen joulukodin. :)

 

Tuvassa on nyt muutamat verhotangot ja pitsiverhot ikkunassa. Kauniit, taloomme sopivat verhotangot löytyivät paikallisesta liikkeestä.

Nyt kun kaikki joulukortit ovat tainneet mennä perille, niin voin vilauttaa vähän meidänkin tämän vuoden joulukorttia. Näistä lasten kuvista teetetyistä joulukorteista on tullut meille niin pinttynyt tapa, että saa nähdä, miten pitkään näitä lähettelemme. Ehkä niin kauan, kun lapset suostuvat kuvattaviksi. Kuvauksissa oli taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta kivan ja iloisen kuvan saimme lopulta lapsista meidän pikkukuusen edessä. Alla oleva kuva ei jostakin syystä päätynyt virallisiin kortteihin (ja en siis ole sumentanut tytön ja pikkuveljen kasvoja vaan näitä epätarkkoja kuvia on vähintään neljä viidestä, kun minun taidoillani kuvataan liikkuvia kohteita).

 Tytöllä on taas perintömekko päällään. Sen on suunnitellut ja tehnyt kankaan painamisesta lähtien meidän sukulaisemme. Mekko on ollut pikkusiskollani melkein 30 vuotta sitten ja taas saan kiittää äitiäni, että hän on säästellyt näitä ihanuuksia. Mekossa on ihania oravia, punatulkkuja ja pihlajanmarjoja. Tasku on myös kaunis yksityiskohta. Ihana joulumekko! Tytön hiukset olivat kuvissa vähän sähäkät, kun hänellä oli ollut edellisenä päivänä letit päässä ja avasin ne juuri ennen kuvauksia. :)

 "Jouluaatto on nyt herttainen,
Tähtitaivas on sininen.
Pirtti on jo pesty puhtoinen,
Piha valkoluminen.
Lapsoset hyörii, juoksee ja huiskii,
Joululahjoista kilvan kuiskii.
Metsiköstä kuusi kannettiin
Lasten iloks pirttihin."

Haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille oikein rauhallista, rentouttavaa ja siunattua joulua 2016!