Talo Ahonlaidalla: Pikkupaketit kerhotädeille

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Pikkupaketit kerhotädeille

Kerhotätejä on mukava kiittää aina jouluisin ja keväisin kuluneesta kerhokaudesta. Minulla on ollut tapana antaa jokin itse tehty pieni muisto. Viime vuonna tädit saivat virkkaamani pannunaluset.

Tänään oli lasten viimeinen kerhopäivä ennen joulua ja veimme tädeille soodataikinasta tehdyt enkeli- ja kuusikoristeet. Aiemminhan teimme näitä koristeta lasten kanssa meidän pikkukuuseen, mutta nämä versiot tein yksin yhtenä iltana. Täytyy sanoa, että taikina oli tällä kertaa paljon hankalampi työstää ja se mureni nopeasti, mutta jonkinlaisia koristeita sain kuitenkin aikaiseksi. Tällä kertaa käytin koristeluun lähinnä paksua pitsinauhaa.



Kortit syntyivät yhdessä lasten kanssa washiteipillä, joka onkin minulle ihan uusi tuttavuus. Toki olen niitä nähnyt blogeissa jo monta vuotta, mutta tätäkin muotijuttua kokeilin itse vasta nyt. Teipistä syntyi nopeasti kivat kuuset kortteihin ja paketointiin niitä oli myös näppärä käyttää.
 


Odotan huomista päivää innolla, sillä pyysimme viimein sähkömiehen laittamaan loput kattorasiat ja lamput paikoilleen. Makuuhuoneessa meillä ei ole ollut vielä minkäänlaista valaistusta ja ruokapöydän yläpuolelle tulevia suutarinlamppuja odotan myös kovasti. Mies on myös saanut tuvan ikkunoihin listat aikalailla paikoilleen ja verhotangotkin saapuivat juuri. 

Nyt olisi siis minun vuoroni ommella viimein ne verhot, mutta kun tässä joulun alla olisi niin paljon muutakin hommaa. Porkkanalaatikot on tehty, mutta vielä olisi listalla lanttulaatikko, ehkä perunalaatikko (minun herkkuni)!) ja piimälimppu. Piparitkin loppuvat aina parissa päivässä. Viime postauksessahan tuumasin, että niitä riittää nyt hetkeksi, kun leivoimme niin ison satsin, mutta kuinka väärässä olinkaan. Sen jälkeen olen leiponut jo toisenkin satsin, ja silti piparipurkin pohja meinaa jo paistaa. Minähän se taidan olla se pahin piparivaras. Se on tämä kotiäidin ongelma, kun koko ajan häärää kotona ja keittiössä, niin on liian suuri houkutus napsia kaikenlaisia jemmassa olevia herkkuja vähän joka välissä (lapsilta salaa tietenkin). Onhan jollakulla muullakin sama ongelma, onhan?

Stressiä en suostu verhoista tai jouluherkkujen valmistuksestakaan ottamaan (piparinsyönnistä sensijaan hiukkasen). Sen teen, mitä jaksan ja ehdin, ja joulun jälkeen sitten jatketaan verhojen kanssa, jos ei tule aiemmin valmista. :)

6 kommenttia:

  1. Kauniita koristuksia! Pitäisi itsekin joskus kokeilla tuota soodataikinaa! Ja piimälimppuakin voisi kokeilla! -m-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kannattaa kokeilla! Nämä ovat kyllä kivoja :)

      Poista
  2. Tuli tosi hienoja. Koristelu on onnistunut hienosti.

    VastaaPoista
  3. Kuules. Käyppä tuossa vielä töissä klo 8-16 5xviikossa, vie ja hae lapsia päiväkotiin, sovita lähtö ja tuloajat niin ettei ekaluokkalainen ole yksin ja tee jouluvalmistelut, niin sitten voi stressiä tulla... Itsellä niin ikävä kotiäiti aikaa, kaikki oli niin leppoisaa. Nauti!!!! Vaikka juuri sitä sinä taidat tehdäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Niin kuin sanoinkin, niin stressiä en joulunlaitosta ota, koska joulu tulee vähemmälläkin laitolla ja jopa kaupan laatikoilla, jos ei kaikkea ehdi ja jaksa itse tehdä. :) Odotankin jo kauhulla sitä aikaa, kun minun pitäisi kaiken kodin- ja lastenhoidon sekä jouluvalmistelujen lisäksi käydä vielä töissäkin. En vielä oikein ymmärrä, kuinka se on edes mahdollista. :) Nautin tästä ajasta kotona ja toivottavasti osaan sitten aikanaan sovittaa myös työelämän tähän lapsiperheyhtälöön. Hyvää ja stressitöntä joulua sinulle! :)

      Poista

Viestisi ilahduttaa!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...