Hiljaiseloa

Hei pitkästä aikaa! Minulle kävi samoin, kuin viime vuoden tammikuussa; ei ole oikein mitään ideoita blogipostauksiin tai jos onkin, niin en jaksaisi tehdä mitään niiden eteen. Koti on sekaisin, joten kuvia ei tee mieli ottaa ja siivotakaan ei jaksaisi, vaikka kyllä pitäisi. Eiköhän se siivous- ja sitä myötä myös postausinnostus tässä taas pian herää henkiin!

Vaikka blogi on pitänyt hiljaiseloa, niin me olemme touhunneet ja touhottaneet ihan samaan vanhaan malliin. Meillä on käynyt ystäviä ja sukulaisia (loppiaisen aikoihin, kun koti oli vielä täydessä joulukunnossa ja siistinä) ja me olemme päässeet ystävien luo kyläilemään. Muutamat verhotangot on taas saatu paikoilleen ja mies on vihjaillut jotakin saunan rakentamisen jatkamisesta. Itse olen lueskellut iltaisin hyviä kirjoja ja kutonut muutamat sukat. Ehkäpä voisin jonkun sukkaparin täälläkin esitellä. Niin ja onpa vuoden ensimmäinen juoksulenkkikin jo tehty, joten ei täällä nyt aivan saamattomia sentään olla oltu, vaikka tämä tammikuu tuntuukin lähteneen aika laiskasti käyntiin. ;) 

Huushollin sekasorron vuoksi blogiin päätyi jälleen pari lähikuvaa, joista luulin uuden kauniin kodin myötä luopuvani lähes kokonaan. Ei se uusikaan koti näköjään aivan itsestään siistinä pysy, kumma kyllä! Viikonloppuna yllätin perheen ja tein ruuaksi kasvissosekeittoa. Tiesin kyllä, ettei yllätys ole perheen muille jäsenille kovin iloinen, mutta ajatus kasvissosekeitosta ja uunituoreista sämpylöistä houkutteli niin kovasti, että halusin toteuttaa visioni muiden mielipiteistä välittämättä. Niin kuin arvattavissa oli, sämpylät maistuivat, mutta keitto ei. Pääasia oli kuitenkin, että kaikki edes maistoivat. Minä toki tykkäsin ja mieskin söi kunnialla lautasensa tyhjäksi. Teen yleensä aina ruokaa niin paljon, että sitä riittää pariksi syöntikerraksi ja niin tein vahingossa tälläkin kertaa. En kuitenkaan halunnut kiusata lapsia toista kertaa kasvissosekeitolla, joten kätevänä emäntänä keksin tehdä lopusta keitosta seuraavana päivänä rieskoja. Lapset söivät niitä kaksin käsin, eivätkä onneksi tajunneet yhteyttä eilisen oranssin keiton ja seuraavan päivän oranssiinvivahtavien rieskojen välillä. :D Kelpo perunarieskojen ohje löytyy blogistani täältä.

Viikonlopuksi meillä onkin tiedossa mukavaa ohjelmaa, joten eiköhän tämä viikko vierähdä nopeasti! :)

Kiva, kun pysytte mukana, vaikka välillä onkin vähän pidempiä postausvälejä! <3