Talo Ahonlaidalla: Kesä maalla

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Kesä maalla

Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi ja miehelläkin alkoi kesäloma. On ihana viettää ensimmäistä kesää uudessa kodissa. Tänä kesänä voi ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ottaa vähän rennommin, kun ei ole mikään kiire rakentamisen kanssa. Onhan täällä kaikki niin sisällä kuin ulkonakin enemmän ja vähemmän kesken, mutta näitä keskeneräisyyksiä voi ihan rauhassa rakennella ja puuhailla valmiiksi ilman pahempaa kiirettä ja hoppua. 

Rakennushommiakin varmasti tehdään jonkin verran loman aikana. Päivässä saa aika paljon enemmän aikaiseksi kuin muutamassa tunnissa töiden jälkeen. Sirkkelit ja muut työkoneetkin on kätevämpi kantaa aamulla ulos, kun tietää, että niitä ei tarvitse viedä heti parin tunnin päästä taas suojaan. Edellisen postauksen aittaa aletaan pikku hiljaa rakentaa, kunhan mies saa ensin erään kunnostusprojektin valmiiksi. Hänellä on työn alla vanha kaappi, jota pitäisi paikkailla ja maalata. Kaappiprojektista kirjoittelen tänne varmasti myöhemmin enemmän kuvien kanssa. Lapset ovat myös toivoneet jos jonkinmoista majaa, keinua, liukumäkeä ja trampoliinia pihaan. Eiköhän noistakin joku saada toteutettua.



Muiden touhujen lisäksi kesän aikana aiomme ihan vain olla ja nauttia maaseudun kesästä perheen kanssa. Täällä maalla elämä on jotenkin niin kiireetöntä ja vapaata. Kun katson ympärillä olevaa peltomaisemaa, ojanvarren kukkasia sekä ohi ajavia traktoreita, en voi kuin todeta, että tämä se on kesätunnelmaa parhaimmillaan. Minulla ei ole yhtään ikävä kaupungin palveluita, viihdykkeitä ja ihmisvilinää. Olen aina ollut kotona viihtyvää sorttia ja välttelen viimeiseen asti kaupungille lähtöä. Maalla asuminen sopii siis minulle paremmin kuin hyvin. Myös mies ja lapset tuntuvat nauttivan maaseudun rauhasta ja tietynlaisesta huolettomuudesta.



Kesälomasuunnitelmiimme kuuluu myös viettää aikaa mummuloissa sekä tehdä joitakin pieniä reissuja lähiseudulla. Viime vuonna taisi jäädä väliin monta meidän perinteisistä kesävierailukohteistamme, joten tänä kesänä täytyy taas pistäytyä ainakin tutussa Vanhassa Markissa ja Stundarsissa. Uimassa ehdimme toivottavasti myös käydä useammin kuin viime kesinä.


 Maalla asuessa oppii nauttimaan hyvin pienistäkin asioista. Sen huomaa ehkä parhaiten puutarhassa ja kasvimaalla. Ajattelimme, että alkukesästä istuttamamme ruusuntaimet eivät vielä tänä kesänä rupea kukkimaan, mutta kuinka väärässä taas olimmekaan. Tänään bongasin ensimmäiset auenneet ruusut ja lisää nuppuja on vaikka kuinka paljon! Tämän ruusun nimestä meillä ei ole varmaa tietoa, vaikka olemme yrittäneet sitä kirjoista ja netistä selvittää.

Jos joku tunnistaa tämän kauniin vaaleanpunaisen ruusun, niin olisin tiedosta hyvin iloinen! :)


Rentouttavaa heinäkuuta!



12 kommenttia:

  1. Voisiko olla Nukkeruusu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos veikkauksesta! Enpä ole nukkeruususta ennen kuullutkaan. Googlauksen perusteella nukkeruusussa on kiiltäväpintaiset lehdet ja tässä meidän omassa on aivan mattapintaiset. Muuten kyllä on paljon samaa kuin meidän ruusussa. Tämän hetken veikkauksemme on, että tämä on orjanruusu. Olisi kiva saada tästä vielä vahvistus joltakulta. :)

      Poista
  2. Allekirjoitan kyllä sun sanomisesi maalla asumisesta! Ihanaa ja rauhallista. Ihana paikka lasten kasvaa 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Viivi! Lasten on kyllä ihana kasvaa maalla :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos ehdotuksestasi Susanna! Olen tutkaillut nyt orjanruusua, iharuusua ja kurtturuusua netin kuvista ja en pääse oikein selvyyteen, mikä tuo meidän ruusu näistä on. Ehkäpä se vielä selviää. :)

      Poista
  4. Ihan kylmiltään ajattelin kurtturuusua eli ennen kurttulehtiruusu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se näyttää kyllä kovasti kurtturuusulta, mutta en ole vielä päässyt selvyyteen, onko se iha-, orjan- vai kurtturuusu, jotka ovat kaikki hyvin samannäköisiä ainakin minun silmääni. :)

      Poista
  5. Minä niin haaveilen maalle muutosta edelleenkin, vaikka ihan hyvä meillä tässä pikkuisessa taajamassakin on asua ja ajatus tähän palveluiden ääreen jäämisestä on alkanut yhä enemmän kiehtoa. Elämän helppoutta kai se, johon nykyihminen on niin tiukasti kasvanut..

    Minä olen melkein 100% varma, että kyseessä on kurtturuusu, sillä iha- ja orjanruusujen kasvupaikka Suomessa keskittyy lähinnä etelä-Suomen rannikkoseuduille, kun taas kurtturuusu on levinnyt Oulun korkeuksille saakka. Kaunis ruusu ja ihana sen tuoksu! On muuten nopea ja kova leviämään, mutta jos sillä on tilaa kasvaa, leviäminen ei ole ongelma. 😊

    Ihastuttavan aitankin olitte löytäneet! 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaaru kommentistasi! Minusta taas täällä maalla on helppo asua. :) Kaupunkiin on sen verran matkaa, että sinne ei tule lähdettyä koskaan turhan päiten, joten voi hyvällä omalla tunnolla vain pysyä täällä kotona, ellei ole jotain pakollista menoa. Mies hoitaa kaupassakäynnitkin työpäivänsä jälkeen, ettei kulu suotta bensaa, joten eipä tarvitse enää edes kauppaan lähteä. :D Sitten on tietenkin vähän eri asia, kun lapset kasvavat ja alkavat harrastaa. Sitten on pakko kuskata heitä silloin tällöin harrastusten ääreen, koska bussejakaan ei täällä juuri kulje.

      Kurtturuusu tuo tosiaan taitaa olla. Tiheät, suorat piikit, kun taas orjanruusussa käyrät ja harvat. Tilaa sillä kyllä täällä on, mutta katsotaan nyt, miten mahdoton se on leviämään. :)

      Poista
  6. Oi maaseutu. Ei todellakaan tee mieli lähteä kaupunkiin, ei edes lähikauppaan. Harmi kun tuota omaa lehmää ei ole (ojassa), niin täytyy sinne kuitenkin välillä vääntäytyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Kaupassakäynnit kun voisi vielä välttää, niin jo olisi hyvä! :)

      Poista

Viestisi ilahduttaa!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...