Aitan kuulumisia

Olen lupaillut laitella tänne meidän aitan kuulumisia jo pidemmän aikaa, ja muutama viikko sitten sain otettua siitä päivitettyjä kuvia. Tämän Joupin vanhan aitanhan oli tarkoitus valmistua viime kesän aikana, mutta yllätyshelteet hieman haittasivat miehen rakennusinnostusta. Toivotaan, että  ensi kesänä saataisiin aittaan katto päälle.

Mies on joutunut paikkailemaan aitan hirsiä aika kiitettävästi. Joidenkin hirsien kohdalla on ollut helpompaa vaihtaa koko hirsi uuteen, kun yli puolet hirrestä on ollut ihan lahoa. Ylempänä on onneksi parempikuntoisia hirsiä, joten siellä pääsee ehkä vähän helpommalla.

Sisällä aitassa on komeat alkupeäiset lattianlankut, joista jykevimmät ovat 60cm leveitä.

Lopuksi vielä Googlen kuvahaulla löytämäni kuva aitasta ennen purkua. Vellikello ja viiritanko tosin puuttuvat tästä kuvasta. Komiahan siitä tulee, mutta kyllä siinä on kovasti työtä. Itse mietin lähinnä sitä, miten paljon täällä talon sisällä olisi tapahtunut, jos tätä aittatyömaata ei olisi. Hetkeen kun ei ole sisällä tapahtunut mitään edistystä ja meinaa tämä kaikki keskeneräisyys ja varsinkin tuon yläkerran puuttuminen vähän ahdistaa. Mutta eiköhän se tästä, pikku hiljaa!

Täältä pääset aiempaan aitta-postaukseeni, jossa kerron enemmän aitan alkuperästä ja siitä, miten se päätyi meille. Sieltä näet myös upean vellikellon, viirin ja muita kuvia aitasta.

MUKAVAA MARRASKUUTA HARMAUDESTA HUOLIMATTA!

Vauvan myssy ja pitsisukat

Syksyisin tulee aina kova neulomisvimma. Tänä syksynäkin on tullut kudottua jo useammat sukat ja suloinen vauvan myssy. Täytyy kuitenkin heti sanoa, että vaikka olen kutonut pieniä vauvansukkia ja myssyn, niin meille ei ole tulossa vauvaa! :D 

Ostin viime keväänä suositun Klompelompen Neuleita koko perheelle -kirjan. Siitä kudoin sievän vauvan Kuopus-hilkan. Myönnettäköön, että tein sen lähes valmiiksi jo keväällä ja kesätauon jälkeen sain sen nyt viimeisteltyä. Myssystä tuli ihana, vaikka tuota kuviota ei ollut ehkä maailman kivoin kutoa. Kudoin myssyn koossa 3-6kk. Lankana käytin ohjeesta poiketen Novitan Babywoolia, joten en oikein tiedä, minkä ikäiselle vauvalle tämä on sopiva. Meidän kolmevuotiaalle se ei ainakaan mahtunut. Pakko oli kokeilla. :D

 
Näitä samasta langasta kudottuja pitsisukkia olen tehnyt monen värisinä aiemminkin. Sukkien ohjeen löydät aiemmasta postauksestani täältä. Tällaisia pieniä neuleita on niin mukava kutoa, kun valmista tulee nopeasti. Tällä hetkellä minulla on puikoilla sukat pikkuveljelle sekä neulepanta siskolleni.


IHANAA VIIKONLOPPUA JA SYYSLOMAA!

Syksyinen kranssi

Sain viimein vaihdettua ulkoportaille kuihtuneiden pelargonioiden tilalle kauniin callunan. Kulunut lyhtykin löytyi varastosta taas ovensuuhun. Sisäänkäynti kaipasi kuitenkin vielä jotakin viimeistä silausta ja niinpä päätin tehdä jonkinlaisen kranssin oveen. Ensin pyörittelin mielessäni mustikanvarvuista tai vaahteranlehdistä tehtyä kranssia, mutta nämä ideat eivät oikein saaneet tuulta alleen. Lopulta löysin kaupasta kolme kellokanervaa viidellä eurolla ja tiesin, että näistä se kranssi syntyy.

Olen tehnyt tasan yhden kranssin ennen tätä. Se oli kuusenhavukranssi viime talvena. Samalla tekniikalla toteutui tämäkin kranssi ohutta rautalankaa kanervien ympärille pyörittäen.

On ihanaa, kun joskus joku askartelu tai käsityö toteutuu juuri niin, kuin oli suunnitellut. Krassista tuli tosi kaunis! Toivotaan, että se pysyy kauniina pitkään.


MUKAVAA SUNNUNTAITA JA TULEVAA VIIKKOA!

Tapettivalintoja

Tuonne Instagramin puolelle olenkin laitellut viime viikkoina kuvia ihanista tapeteista. Edellisen kerran postailin tänne blogiin tapeteista kaksi ja puoli vuotta sitten, ja edelleenkään ei ole yhtään tapettia seinässä. :D Alakerran vessan tapetti on sentään jo ostettu, sillä huomasimme, että Isoäidin aikaan -tapetin valmistus lopetetaan. Tuli vähän kiire hankkia tapetti, ja rullia oli vielä jäljellä juuri tarvitsemamme määrä.

Tästä pääset aiempaan tapetti-postaukseeni. Aikalailla samana ovat tapettimieltymykset pysyneet. Tosin muutama värikäs tapetti on tullut lisää ja vastaavasti pari neutraalimman sävyistä tapettia on pudonnut joukosta pois. Kaikki ihailemani tapetit ovat Pihlgren&Ritolan malliston paperitapetteja. Muiltakin valmistajilta löytyy ihania vaihtoehtoja, mutta minusta nämä sopivat parhaiten meidän kodin tyyliin ja tunnelmaan. Vaikka yleensä teemme rakentamista ja kotia koskevat päätökset yhdessä miehen kanssa, niin näissä tapettiasioissa päätösvalta on aikalailla kokonaan minun. Joitakin valintojani mies on pitänyt ehkä vähän liian värikkäinä ja räikeinä, mutta eipä hän ole kuitenkaan mitään vastalauseita sanonut.

Kaunista Niittyleinikki-tapettia haluaisin yläkerran aulaan. Aulassa on monta hirsiseinää, mutta yhteen väliseinään tulee tapetti. Tykkään kovasti tuon tapetin ja tummien hirsiseinien yhdistelmästä. Ainakin aulan hirret käsitellään tummaksi, kuten alakerrassakin. Lastenhuoneiden hirret voisivat saada joko tumman tai aivan vaalean käsittelyn. Ehtiihän tässä vielä miettiä. 

 Lukko-tapetti on ollut alusta saakka yksi suosikeistani. Tuota  oikeanpuoleista sävyä olen ajatellut vanhemman pojan huoneeseen. Vasta hetki sitten ihastuin sini-vihreään Hyasinttiin ja sitä kaavailen pikkuveljen huoneeseen. Lastenhuoneissahan tapettia tulee vain yhdelle pystyrunkoiselle seinälle, sillä muut seinät ovat hirttä. Kauniita hirsiä emme ala pahvittamaan ja tapetoimaan. Ongelmana on, että lapset ovat jo aika isoja ja heillä on myös oma mielipide huoneidensa tapeteista. Pojat meinaavat kovasti nyrpistellä nenäänsä näille valitsemilleni tapeteille ihan vain siksi, että niissä on kukkia. Minusta kuitenkin kokonaisuus ratkaisee ja nämä tapetit ovat tosi näyttäviä seinässä, eivätkä mitenkään tyttömäisiä kukkineen kaikkineen. Meillä tapetit tulevat olemaan hyvin pitkäikäisiä, eikä niitä tulla vaihtelemaan ikävaiheiden ja mieltymysten mukaan. Varsinaisia lasten tapetteja en sen takia meille halua. Minusta nämä valitsemani tapetit ovat ajattomia ja sopivat niin pienemmän lapsen kuin teini-ikäisenkin huoneeseen. 

Tytön huoneen tapetin kanssa ei ole ollut huoneen tulevan omistajan kanssa mieltymyseroja. Vaaleanpunainen Juhannusruusu on meidän molempien suosikki. Yläkertaan tulee lastenhuoneiden lisäksi pienempi huone, jota kutsumme työhuoneeksi. Sinne olin ajatellut vaaleanpunaista Lummetta, mutta vaaleanpunainen Hyasintti on yhtä varteenotettava vaihtoehto. Jotenkin nämä kirkkaammat värit houkuttavat nyt kovasti, ja tuon Lumme-tapetin väritys näyttää omaan silmään liian pliisulta.

Miehen olisi tarkoitus päästä yläkerran kimppuun ensi talven aikana. Alakertakin on toki kesken, mutta esim. alakerran kodinhoitohuoneen kaappien teko jätetään suosista myöhemmälle, jotta saamme sieltä tavaraa säilöön yläkertaan kaappien rakentamisen ajaksi. Meidän rakennusprojektin aikataulut eivät ole hirveän hyvin pitäneet, mutta kunhan yläkerran rakentaminen pääsisi edes jonkinlaiseen alkuun talven aikana, niin olisin iloinen. On tässä jokunen vuosi sitä jo odotettukin. Vaikka yläkerran tapettien laittoa saadaan vähän aikaa vielä odottaa, niin luulen, etteivät nämä tapettivalinnat kovin paljon tästä enää muutu.

Löytyykö näiden tapettien joukosta sinun suosikkisi?


ILOISTA LOKAKUUTA! 

Syksy rientää

Syysterveiset Ahonlaidalta! Syyskuu on rientänyt aivan huomaamatta ja kohta on jo lokakuu. Illat hämärtyvät ja muutamasta myrskystäkin on selvitty. En muista, että meidän täällä asuessa olisi ikinä tuullut niin kovasti, kuin parina syyskuun päivänä.

  Tytön kukkapenkki yllätti ja alkoi kukkia uudelleen syyskuussa. Sieltä saimmekin maljakkoon oikein värikylläisen kimpun. Sisustuksessa ei ole tapahtunut mitään uutta ja ihmeellistä. Opetustaulun vaihdan aika ajoin toiseen, eipä sen kummempaa. 

Joka syksy tulee tehtyä muutaman kerran minun ja miehen herkkua, kaalilaatikkoa. Lapsetkin ovat siitä tykänneet vielä pieninä, mutta nyt ei 3-vuotiaskaan enää suostunut sitä syömään. No, saimmepahan miehen kanssa syödä herkkuamme useampana päivänä. Ehkä pitäisi tehdä tätäkin kausiruokaa ympäri vuoden, niin lapset saisivat useammin maistaa näitä oudompia makuja. 

Lasten kanssa teimme yhtenä päivänä maukkaita voisilmäpullia ja puolukkapiirakkaakin on tullut leivottua. Itse olen yrittänyt viime päivinä vähentää makean syömistä (taas kerran) ja täytyy sanoa näin kolmen päivän kokemuksella, että olo on heti paljon reippaampi ja kevyempi. Katsotaan nyt, miten kauan tätä makean kohtuusyömistä kestää. Ei ole koskaan ollut vahvuuksiani.

 Viikko sitten laitoimme kaakeliuuniin tulet ensimmäistä kertaa kesätauon jälkeen. Kylläpä tulikin ihana tunnelma taas takkatulesta ja kotoisa lämpö hiipi tupaan. Kynttilöitä en ole vielä alkanut pollttaa, mutta ehkäpä viikonlopun aikana sekin toteutuu.

SYKSYISEN RAIKASTA SYYSKUUN LOPPUA!

Klaffikaappi

Hei taas! Jälleen on useampi viikko vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Oli mukava lukea viime postauksen kommentteja ja kuulla, että vierailette täällä edelleen. <3

Innostuin alkuviikosta kuvailemaan meidän vanhaa klaffikaappia. Tämän kaapin ostimme jo monta vuotta sitten. Siitä oli ulkopuolelta poistettu kaikki maalit, mutta sisäpuolen oli joku käsitellyt räikeän vihreällä petsillä tai vastaavalla aineella, joka on tosi tiukasti imeytynyt puuhun. Olen aina inhonnut tuota vihreää, mutta ei se tuon puunvärin kanssa niin pahalta näytä. Tarkoitus olisi kuitenkin maalata kaappi myöhemmin englanninpunaisella pellavaöljymaalilla ja siihen tuo vihreän sävy ei kyllä sovi sitten millään. Täytyy vielä katsoa, jos vihreän saisi jotenkin pois tai sitten maalaamme sen päälle.

 Harvoin tuota klaffia tulee auki pidettyä. Osaksi tuon vihreän värin takia, mutta pääosin siksi, että tuonne on hyvä kerätä kaikkea romua ja tavaraa, mille ei keksi muuta paikkaa. Nytkin siirsin vain kiireesti sieltä kaikki tavarat viereisen patakaapin päälle ja pitäisi päättää, tungenko ne sinne takaisin, vai yritänkö keksiä tavaroille muun paikan ja pitää tuon klaffikaapin keskiosan siistinä.

MUKAVAA LOPPUVIIKKOA!


 

Vanha sivustavedettävä ja ajatukia blogin tulevaisuudesta

Niin on syksy lähtenyt taas käyntiin. Esikoinen meni kouluun ensimmäiselle luokalle ja minä ja nuorimmaiset jatkamme eloa täällä kotona meidän hoitolapsen kanssa. Raikas syksy on tervetullut heinäkuun helteiden jälkeen. 

Blogi on taas viime viikkoina jäänyt aivan unholaan. Blogin säännöllinen päivittäminen (minulle se on tarkoittanut max kaksi kertaa viikossa) vie minulta todella paljon aikaa ja tällä hetkellä haluan käyttää aikani muihin juttuihin. Toisaalta se harmittaa tosi paljon, sillä niin pitkään olen tätä blogia pitänyt ja se on ollut minulle hyvin rakas harrastus ja nimenomaan se äidin oma juttu. Enää se ei kuitenkaan anna niin paljon, kuin ennen, ja postausten väsääminen tuntuu välillä pakkopullalta. Niinpä postaustahti on varmasti jatkossa hitaampi, mutta kokonaan en aio blogiani lopettaa. Blogi on seurannut meidän rakennusprojektia aivan sieltä suunnitteluvaiheesta lähtien, joten haluan ainakin kaikki rakentamisen edistysvaiheet tänne tallettaa jatkossakin.

 Instagram on vienyt minutkin mukanaan ja siinä myös yksi syy, miksi blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Insta on niin nopea ja helppo tapa jakaa kuvia ja pieniä hetkiä elämästä. Puolen vuoden aikana saamastani seuraajamäärästä päätellen se on myös kanava, jota kautta ihmiset seuraavat kuviani mielellään. Instagram-tilini löydät täältä. Siellä pystyt katsomaan kuviani, vaikkei sinulla itselläsi olisikaan tiliä, mutta kommentoimiseen tarvitset omat tunnukset.

Saimme pari viikkoa sitten siirrettyä keväällä ostamamme vanhan sohvakaunokaisen tupaan omalle paikalleen. Ikean sohvamme pääsi anoppilaan säilöön odottamaan pääsyä yläkerran aulan löhösohvaksi. Tämä "uusi" sivustavedettävä istuu hyvin meidän sisustukseen, ja mukava siinäkin on istuskella, kun on hyvät patjat alla ja tyynyjä selkänojan pehmusteena. Nyt tuvassa näyttää aina vain enemmän siltä, kuin pitääkin. Kuvat on otettu jo useampi viikko sitten, kun saimme Stundarsista ison joukon perinnerakentamisen ystäviä tutustumaan meidän sekä naapurimme koteihin.


Olisi mukava kuulla, vieläkö joku täällä blogissani vierailee!


MUKAVAA SYKSYÄ SINULLE!