Puolukoita poimin

Täällä keittiön maalaushommat rytmittävät viikkoa. Joka kolmas päivä maalataan valkoisella ja siinä välissä eräällä vähän eksoottisemmalla värillä. Paljastukoon se myöhemmin. Jos kolme maalikerrosta riittää saamaan tarpeeksi peittävän lopputuloksen, niin viikonloppuna olisivat kaappien rungot ja panelikaapit valmiita. Sitten olisi vuorossa vielä laatikoiden etulevyjen maalaus. 

Tupa on nyt kyllä hyvin huvittavan näköinen, kun keittiöpuoli on rajattu täysin umpeen erinäisillä laatikkokasoilla. Mennessäni sen sata kertaa päivässä hakemaan keittiön hanasta vettä tai käydessäni ruokakomerolla joudun hyppäämään aina hajareisin laatikkokasan yli ja se jos jokin on aika hassun näköistä hommaa. Minulla on toinen jalka ihan mustelmilla, kun aina ei jaksa hypätä niin korkealle (tai ei viitsi, kun on täysinäinen vesimuki tai ruokalautanen kädessä) ja silloin laatikoiden kovat reunat ottavat sisäreiteen aika mojovasti. :D Ehkä tämän keittiön rajauksen olisi voinut hoitaa jotenkin kätevämminkin mutta emme halunneet antaa mitään mahdollisuutta sille, että pikkuveli keksisi, miten keittiöön pääsee ja rupeaisi länttäilemään pikku tassujaan juuri maalattuihin kaapinoviin.

Viikonloppuna kävimme koko perhe yhdessä puolukassa lähimetsässä. Tähän saakka mummut ovat pitäneet meidät marjoissa, kun emme ole raksakiireiltä ehtineet metsään. Talomme lähellä on hyvät marjamaastot, ja pahin kiirekin on väistynyt, joten nyt on korkea aika ruveta noukkimaan marjat oman perheen tarpeisiin. 

Sää oli lauantaina aivan ihanan lämmin ja metsässä oli niin rauhoittavaa ja rentouttavaa. Totesinkin miehelle, että tämä on sitä maalaiselämää parhaimmillaan. Pikkuveljen oli tarkoitus nukkua rattaissa päiväunet retken aikana, mutta hän istui hyvän tovin mättäällä ja pisti maukkaita puolukoita poskeensa ennen kun malttoi nukahtaa. Poika ja tyttö keksivät kivoja leikkejä metsässä, joten me saimme miehen kanssa poimia herkullisia marjoja sanko kaupalla aivan rauhassa. Puolukoita löytyi hurjan paljon, ja mieskin innostui niin, että kävi eilen poimimassa vielä toisen satsin. Kohtahan tässä ollaan jo aivan omavaraisia –  no ainakin puolukan suhteen. :)

Jokos siellä on käyty puolukka- tai sienimetsällä?

Raikasta syyskuuta! :)