Ahonlaidan ensimmäinen joulu

Lapset ovat olleet nukkumassa jo monta tuntia, ja ensimmäinen jouluaatto täällä uudessa kodissa on kohta takana. Jännitin hieman, että miten osaamme viettää joulua vain oman perheen kesken, kun aina ennen olemme olleet vuoronperään kummassakin mummulassa joulun. Hyvin saimme kuitenkin päivän sujumaan ja saimme luotua mukavia jouluperinteitä oman perheen voimin. 

Aamulla keitin riisipuuron ja sitä söimme eilen keitetyn sopan kanssa. Joulusaunaan emme vielä tänä vuonna päässeet, mutta suihkussa kävimme koko porukka. Eiköhän se saunakin ensi jouluksi valmistu. Puhtaat vaatteet päälle saatuamme katsoimme netistä hieman Joulupukin kuumaa linjaa sekä ihanan Lumiukko-piirretyn.

 

 

 Joulurauhan julistuksen jälkeen oli aika käydä joulupöytään. Jouluruuat onnistuivat hyvin, vaikka tämä oli ensimmäinen kerta, kun valmistimme kaiken itse. Aiemmin olemme olleet aikalailla mummujen valmiissa joulupöydissä. Minulle ja miehelle maistui hyvin, pieninkin maisteli laatikoita ja rosollia, mutta nuo isommat osaavat kyllä jo aika kiitettävästi valikoida syömisiään. Mies on luvannut ottaa vielä joulunpyhien jälkeenkin jouluruokaa monena päivänä töihin evääksi ja minullekin jouluruoka maistuu, joten emmeköhän me nämä loputkin pöperöt saa kahdestaan syötyä.

Pikkuveljen päiväunien aikaan pelasimme tytön ja pojan kanssa lautapelejä ja luimme muutaman kirjan. Poitsun herättyä herkuttelimme taatelikakulla, joulutortuilla ja pipareilla. Koska joulun todellinen sanoma on meille tärkeä, niin ennen lahjojen jakoa istuimme kuuntelemaan, kun mies luki jouluevankeliumin. Lapset kyselivät jo malttamattomina, että milloinkahan se pukki oikein tulee. Olimme puhuneet, että pukki saattaa olla niin kiireinen, että jättää vain lahjasäkin kuistille ja tämä tuntui olevan lasten mielestä ihan käypä järjestely. Niinpä sillä välin, kun katsoimme viimeistä jaksoa Heinähattu ja Vilttitossu -joulukalenterista, oli kuistiin ilmestynyt pukin tuoma lahjasäkki.

 Loppuilta menikin lahjoja avatessa, ihastellessa ja leikkiessä. Kaikki lapset saivat noin viisi pakettia, jotka olivat lähisukulaisten ostamia. Itse emme ole ostaneet oikeastaan koskaan meidän lapsille joulu- tai syntymäpäivälahjoja, koska muuten lahjoja olisi aivan liikaa. Pari pakettia taitaa jokaiselle tulla vielä niiltä sukulaisilta, joiden lahjat eivät vielä ennättäneet pukin säkkiin. Mummut ja papat kyselevät aina meiltä lasten lahjatoivomuksia, joten lahjat ovat aina hyvin mieluisia ja tarpeellisia. Me aikuiset emme juuri paketteja kaipaa, emmekä miehen kanssa sellaisia vaihda, mutta jostakin oli meillekin muutama lahja säkkiin ilmestynyt. Saimme jokainen yhden kirjan ja ne ovatkin minusta mitä ihanampia lahjoja. Paketeista kääriytyi lapsille myös uudet pehmeät yöpuvut, joissa oli hyvä mennä nukkumaan kutkuttavan jännittävän päivän jälkeen.

Rentouttavia joulunpyhiä!

 

Kuusi tupaan

Nyt on koti siivottu joulukuntoon, ja tänään toimme kuusen tuvan nurkkaan. Lapset koristelivat sitä tietenkin innoissaan. Vähän täytyi miettiä, miten koristeet asetellaan, ettei tuo pienimmäinen täystuho revi heti kaikista herkimpiä koristeita rikki tai rupea syömään pipareita kuusesta. Noiden isompien lapsien kanssa ei ole ollut koskaan ongelmaa kuusen kanssa, sillä he ovat antaneet sen olla rauhassa, vaikka meillä on aiemminkin ollut pipareita koristeena. Tämä kolmas on astetta villimpää sorttia, tai ainakin siltä aika usein tuntuu. Ja niin hän nytkin onnistui rikkomaan yhden lasienkelin hameen helman, vaikka istui minun sylissäni. Samoin hän kuusta koristellessa ehti napata yhden piparikoristeen ja haukata siitä, eikä suostunut millään luopumaan aarteestaan. Sitä hän sitten mutusteli meidän muiden koristelutouhuja seuraten. Meidän pieni vilpertti!

 

    Virkkaamani lumihiutaleet ja ompelemani sydämet ovat vanhoja tuttuja koristeita, samoin pipareita meillä on ollut kuusessa jo monta vuotta. Nyt askartelin muutaman enkelin vanhan kirjan sivuista. Äitini toi kirjahyllystään vanhan kirjan, josta oli ihan sääli ruveta repimään sivuja irti, sillä se oli vuodelta 1944 ja vaikutti aika mielenkiintoiselta. Mutta enkeleitä siitä nyt kuitenkin syntyi, tosin paljon vähemmän kuin olin ajatellut, sillä niiden teko oli jokseenkin vaivalloista näpertelyä liimoineen kaikkineen. Mutta näihin viiteen yksilöön olen ihan tyytyväinen. Joulukuusi kyllä viimeisteli tämän jouluntunnun ihan täysin. Saimme aivan meidän näköisen joulukodin. :)

 

Tuvassa on nyt muutamat verhotangot ja pitsiverhot ikkunassa. Kauniit, taloomme sopivat verhotangot löytyivät paikallisesta liikkeestä.

Nyt kun kaikki joulukortit ovat tainneet mennä perille, niin voin vilauttaa vähän meidänkin tämän vuoden joulukorttia. Näistä lasten kuvista teetetyistä joulukorteista on tullut meille niin pinttynyt tapa, että saa nähdä, miten pitkään näitä lähettelemme. Ehkä niin kauan, kun lapset suostuvat kuvattaviksi. Kuvauksissa oli taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta kivan ja iloisen kuvan saimme lopulta lapsista meidän pikkukuusen edessä. Alla oleva kuva ei jostakin syystä päätynyt virallisiin kortteihin (ja en siis ole sumentanut tytön ja pikkuveljen kasvoja vaan näitä epätarkkoja kuvia on vähintään neljä viidestä, kun minun taidoillani kuvataan liikkuvia kohteita).

 Tytöllä on taas perintömekko päällään. Sen on suunnitellut ja tehnyt kankaan painamisesta lähtien meidän sukulaisemme. Mekko on ollut pikkusiskollani melkein 30 vuotta sitten ja taas saan kiittää äitiäni, että hän on säästellyt näitä ihanuuksia. Mekossa on ihania oravia, punatulkkuja ja pihlajanmarjoja. Tasku on myös kaunis yksityiskohta. Ihana joulumekko! Tytön hiukset olivat kuvissa vähän sähäkät, kun hänellä oli ollut edellisenä päivänä letit päässä ja avasin ne juuri ennen kuvauksia. :)

 "Jouluaatto on nyt herttainen,
Tähtitaivas on sininen.
Pirtti on jo pesty puhtoinen,
Piha valkoluminen.
Lapsoset hyörii, juoksee ja huiskii,
Joululahjoista kilvan kuiskii.
Metsiköstä kuusi kannettiin
Lasten iloks pirttihin."

Haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille oikein rauhallista, rentouttavaa ja siunattua joulua 2016!

Edistystä joulu- ja sisustushommissa

Jälleen on saatu jotakin aikaiseksi niin jouluvalmisteluiden kuin talon sisustuksenkin suhteen. Sähkömies kävi viime viikolla laittamassa lisää valaisimia kattoon. Ruokapöydän päälle tuli kaksi suutarinlamppua, jotka ostimme edullisesti Minimanista. Ruokailutilan ilme muuttui kyllä hetkessä, ja on ihanaa, kun pöydän ääressä näkee nyt piirrellä ja touhuta paremmin. Ikkunalistat ovat myös alapuolelle tulevia ikkunalautoja (ja maalausta) vaille valmiit.

 Sain myös ensimmäiset salusiinit ommeltua ruokapöydän päädyssä olevaan ikkunaan. Olen ehkä maailman huonoin ikkunaavasten kuvaaja, mutta muutaman julkaisukelpoisen kuvan sain otettua. Verhot on ommeltu vanhoista pitsilakanoista, joita olemme hankkineet käytettynä. Ikkunan yläosaan tulee vielä myöhemmin verhotankoon kappa lakanan pitsiosasta. Vaikka vanha lakanakangas on melko tönkköä ja paksua, niin minusta salusiinit näyttävät silti kauniilta. Yhteen vedettynä ne eivät kyllä näytä aivan yhtä hyvältä, kun nuo rypytetyt yläosatkin menevät lähes suoraksi, mutta hyvin kelpaavat meille. Kahteen ikkunaan aion vielä ennen joulua tehdä samanlaiset ja jatkan hommia sitten joulun jälkeen.

Ripustin salusiinien yläpuolelle ikkunaan vielä juuttinarun, jossa on sydämenmuotoisia piparkakkuja. Siitä tuli tosi kaunis koriste kaikessa yksinkertaisuudessaan. Koti muuttui kyllä uusien valaisimien ja verhojen myötä taas entistä kotoisammaksi ja viihtyisämmäksi. On ihana huomata, että kodista tulee pikku hiljaa juuri sellainen, kuin olen monta, monta vuotta mielessäni kuvitellut ja haaveillut. :)

 

Olemme tänä jouluna ensimmäistä kertaa aaton oman perheen kesken kotona ja haluamme, että joulupöydässä on lähes kaikki mahdolliset herkut. Miehelle ei joulu tule ilman piimälimppua, joten hänpä otti ja leipoi eilen illalla neljä limppua. Ja kyllä tuli hyviä! Kun uunituoreen limpun päälle sipaisi kunnolla voita, niin ihanhan se meinasi viedä kielen mennessään. Tämä taitaa olla tulevinakin jouluina miehen hommia, kun niin hyvin onnistui.

 

Enää neljä yötä jouluun!

4. adventti

Tämä neljäs adventti onkin ollut oikein touhua täynnä. Olemme olleet laulamassa oikein urakalla kauneimpia joululauluja. Päivällä olimme tuolla komialla kirkolla, jossa kerholaiset lauloivat myös pari laulua. Illalla olimme vielä oman kylän kirkossa laulelemassa. Tyttö uskaltautui molemmissa tilaisuuksissa toisten lasten kanssa eteen laulamaan, vaikka ilmeestä näki, että kovasti jännitti. Hän oli kyllä suloinen ja reipas pieni enkeli. Näin jälkeenpäin voin todeta, että tämän sakin kanssa olisi riittänyt yksi kirkossakäynti yhden päivän aikana. Kyllä oli hieman väsynyttä sakkia, kun pienimmän päiväunet siirtyivät liian myöhään ja tyttökin nukahti autoon tilaisuuksien välillä, vaikkei yleensä enää nuku päivällä. Jotenkuten kuitenkin selvittiin tästäkin päivästä. Muistaapahan taas, ettei saa ahnehtia liikaa ohjelmaa yhdelle päivälle, tai ainakaan sellaista, jossa lasten pitäisi jaksaa istua hiljaa kuin kirkossa. :)

Otin yhtenä pakkaspäivänä vähän kuvia meidän talosta ulkoapäin. Onneksi otin, sillä ensi viikolla kai nuo vähätkin lumet sulavat taas pois. Haimme muutama viikko sitten pihaan kuusen ja laitoimme siihen jouluvalot. Nyt on sitten meidänkin pihassa ensimmäinen puu. ;)

Tonttu oli laittanut eilen lasten joulukalenteriin viestin, että tänään haetaan metsästä joulukuusi. Niinpä lähdimme mummulaan ja samalla reissulla haimme metsästä aiemmin merkkaamamme kuusen, jonka laitamme jouluksi tupaan. Isommat lapset juoksivat innoissaan metsässä ja kuusenhaku oli heille jännittävä juttu. Onneksi kuusi oli lähellä tietä, joten kovin pitkää matkaa ei tarvinnut tarpoa hangessa.

Laitoin makuuhuoneeseen tänään meidän "joululakanat". Vaikka lakanoissa ei kyllä taida paljon muuta jouluista olla kuin tuo punainen väri. Nämä ovat niitä Elloksen lakanoita, joita yhden pussilakana- tyynynliinasetin saa noin neljällä eurolla ja toisen samanlaisen kympillä. Ajavat minusta ihan hyvin asiansa. 

Oikein ihanaa neljännen adventin iltaa ja tulevaa jouluviikkoa!
 

Pikkupaketit kerhotädeille

Kerhotätejä on mukava kiittää aina jouluisin ja keväisin kuluneesta kerhokaudesta. Minulla on ollut tapana antaa jokin itse tehty pieni muisto. Viime vuonna tädit saivat virkkaamani pannunaluset.

Tänään oli lasten viimeinen kerhopäivä ennen joulua ja veimme tädeille soodataikinasta tehdyt enkeli- ja kuusikoristeet. Aiemminhan teimme näitä koristeta lasten kanssa meidän pikkukuuseen, mutta nämä versiot tein yksin yhtenä iltana. Täytyy sanoa, että taikina oli tällä kertaa paljon hankalampi työstää ja se mureni nopeasti, mutta jonkinlaisia koristeita sain kuitenkin aikaiseksi. Tällä kertaa käytin koristeluun lähinnä paksua pitsinauhaa.

Kortit syntyivät yhdessä lasten kanssa washiteipillä, joka onkin minulle ihan uusi tuttavuus. Toki olen niitä nähnyt blogeissa jo monta vuotta, mutta tätäkin muotijuttua kokeilin itse vasta nyt. Teipistä syntyi nopeasti kivat kuuset kortteihin ja paketointiin niitä oli myös näppärä käyttää.

 

Odotan huomista päivää innolla, sillä pyysimme viimein sähkömiehen laittamaan loput kattorasiat ja lamput paikoilleen. Makuuhuoneessa meillä ei ole ollut vielä minkäänlaista valaistusta ja ruokapöydän yläpuolelle tulevia suutarinlamppuja odotan myös kovasti. Mies on myös saanut tuvan ikkunoihin listat aikalailla paikoilleen ja verhotangotkin saapuivat juuri. 

Nyt olisi siis minun vuoroni ommella viimein ne verhot, mutta kun tässä joulun alla olisi niin paljon muutakin hommaa. Porkkanalaatikot on tehty, mutta vielä olisi listalla lanttulaatikko, ehkä perunalaatikko (minun herkkuni)!) ja piimälimppu. Piparitkin loppuvat aina parissa päivässä. Viime postauksessahan tuumasin, että niitä riittää nyt hetkeksi, kun leivoimme niin ison satsin, mutta kuinka väärässä olinkaan. Sen jälkeen olen leiponut jo toisenkin satsin, ja silti piparipurkin pohja meinaa jo paistaa. Minähän se taidan olla se pahin piparivaras. Se on tämä kotiäidin ongelma, kun koko ajan häärää kotona ja keittiössä, niin on liian suuri houkutus napsia kaikenlaisia jemmassa olevia herkkuja vähän joka välissä (lapsilta salaa tietenkin). Onhan jollakulla muullakin sama ongelma, onhan?

Stressiä en suostu verhoista tai jouluherkkujen valmistuksestakaan ottamaan (piparinsyönnistä sensijaan hiukkasen). Sen teen, mitä jaksan ja ehdin, ja joulun jälkeen sitten jatketaan verhojen kanssa, jos ei tule aiemmin valmista. :)

Jouluessu ja pipareiden leivontaa

Tonttu oli tuonut yöllä lasten joulukalenteriin lappusen, jossa kerrottiin, että tänään leivotaan pipareita. Tonttu oli ollut myös niin ystävällinen, että oli tuonut valmiin piparitaikinan jääkaappiin odottamaan. Aamu tuntui lapsista pitkältä, kun piti odottaa, että pikkuveli nukahtaa päiväunille ja päästään leipomispuuhiin. Leivoimme tontun tekemän taikinan ja vielä lisäksi yhden kilon kaupan taikinaa. Pipareita siis riittää hetkeksi!

Löysin reseptivihkoni välistä neljä erilaista piparireseptiä, enkä millään muista, mikä niistä on paras. Viime jouluna sain äidiltäni reseptin, jolla tuli aivan ihania pipareita, mutta en tietenkään ollut merkinnyt, mikä noista resepteistä oli tämä paras resepti. Soitto äidillekään ei auttanut; hänellä oli vähintään yhtä monta ohjetta ja yhtä vähän tietoa siitä, miten hyviä pipareita milläkin ohjeella tulee. :D

Meidän pipareista tuli kyllä hyviä ja mies erotti heti omat piparit ostotaikinalla tehtyjen joukosta. Oma taikina erottui onneksi edukseen. Mutta ei tämä mielestäni kuitenkaan ollut se viime joulun "the piparitaikina". Enää  siis kolme ohjetta kokeiltavana. Ehkä jätän muutaman kokeilukerran ensi jouluksi.

Tytölle löytyi taas yksi perintöihanuus. Tällä kertaa ei ole kyse minun tai siskojeni vanhasta asusta vaan peräti oman äitini vanhasta esiliinasta. Äitini on saanut ihanan puna-valko -ruudullisen essun pienenä tyttönä omalta isotädiltään. Tyttö oli niin suloinen näky esiliina päällään. En voinut olla letittämättä tytön hiuksia ja silkkinauhatkin piti laittaa lettien päihin. Hän näytti niin kuin jonkin ihanan vanhan sadun tyttöseltä. :) Tätä asua käytetään varmasti tänä jouluna paljon. Ehkäpä se ei ole ensi joulunakaan vielä liian lyhyt. 

Alla oleva kuva on niin epätarkka kuin vain voi olla, mutta minusta silti niin ihana! Otin tytöstä pari kuvaa lähetettäväksi mummulle ja papalle ja hän innostui pyörähtelemään, kun huomasi essun helmojen hulmuavan niin hienosti. <3

 Piparintuoksuista viikonloppua!

Marenki-rahkakakku ja leikkuulauta

Taas olisi tulossa yksi herkkuresepti. Mitenkäs näitä leivonnaisia nyt päätyy joka postaukseen! Kyllä tämä joulukuu tahtoo olla aikamoista leipomista ja herkuttelua, kun on vain niin kiva testata erilaisia reseptejä ja tietenkin myös maistella valmiita tuotoksia. En tiedä, pitäisikö vallan aloittaa jonkin sortin herkkulakko. Heti joulun jälkeen siis, ei tietenkään aiemmin! ;)

Näin jossakin lehdessä hyvän näköisen marenkirahkakakun ohjeen ja päätin tehdä siitä jouluisen version. Ohje löytyy myös Valion sivuilta. Tämä on siitä ihana resepti, että sen voi muutta tosi helposti eri makuiseksi muuttamalla pohjan keksien ja maustetun rahkan makua. Meidän itsenäisyyspäivän kakku syntyi käyttäen pohjaan digestive-keksien lisäksi pipareita ja myös rahkan mauksi valitsin piparkakun. Päälle tuleva marenkikerros kruunaa koko herkun. Omaa kakkuani voisi kutsua pikemminkin tortuksi, niin litteä siitä tuli, mutta itse olen aina sitä mieltä, että maku on näissä leipomuksissa se tärkein.

 Marenki-rahkakakku

Pohja:
175g keksejä esim. suklaa, kaura tai digestive 
50g voita

Täyte:
2prk (yht. 400g) maustettua rahkaa

Marenki:
3 munanvalkuaista
1,5dl sokeria
1tl maissitärkkelystä (Maizenaa)

 Murenna keksit. Sekoita joukkoon sulatettu voi.
Pingota leivinpaperi irtopohjavuokaan (Ø 22 cm) reunaosan ja pohjan väliin. 

Painele keksiseos napakaksi kerrokseksi pohjalle ja reunoille 2 - 3 cm:n korkeuteen.

  Levitä rahka tasaisesti keksipohjalle. Esipaista uunin ala-/keskitasolla 200 asteessa 15 min.  

Ota esipaistettu kakku uunista. Anna jäähtyä huoneenlämmössä 15 min.

Nosta samalla uunin lämpötila 220 asteeseen.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähitellen vaahdottamisen loppuvaiheessa. Siivilöi joukkoon lopuksi maissitärkkelys. Sekoita.

Levitä marenki rahkan päälle keksireunaa myöden. Jatka kypsentämistä vielä 6 - 7 min, kunnes marenki on saanut hieman väriä.

Jos marenkia on tarttunut vuoan reunoihin, irrota se varovasti veitsellä. 

Tarjoa jääkaappikylmänä, mielellään saman päivän aikana.

 

 

Tällä reseptillä tulisi varmasti ihana myös sitruunanmakuisella rahkalla ja kaura- tai digestivekekseillä. Toinen versio, jota haluaisin kokeilla on suklaakeksit pohjaan ja väliin minttu-suklaa -rahkaa. Varmasti tuo alkuperäisen ohjeen luumu-kanelikin olisi herkullinen.
 
Sitten vielä muutama kuva meidän uudesta leikkuulaudasta. Mies teki sen keittiön koivutasosta ylijääneestä palasta ja laittoi sen yhteen saarekkeen matalaan ylälaatikkoon. Leikkuulauta on hieman kapeampi kuin laatikko, jotta leivänmurut voi tarvittaessa pyyhkäistä laudan molemmin puolin laatikon sisään ja tyhjentää sieltä aina aika ajoin. Leikkuulaudan saa nostettua pois paikoiltaan, samoin laatikon, joten sen tyhjentäminen käy kätevästi.

 

Tällaisia löpinöitä tällä kertaa!
Mukavaa keskiviikkoiltaa! :)
  

Joulun tuoksuinen keittiö

Niinhän siinä kävi, että tämä flunssa käy näköjään läpi koko perheen. Täällä siis niiskutellaan ja koitetaan lepäillä. Tai äiti ei kyllä juuri ehdi lepäillä, kun on kolme lasta hoidettavana ja ruokittavana, mutta sairaana yritetään tehdä kaikki helpomman kautta. Pakasteesta löytyi aiemmin tehtyä jauhelihakastiketta, se mikroon ja makaronit kaveriksi. Toiseksi ruuaksi tein riisipuuroa. Se on helppotekoista, kunhan muistaa laittaa sen kiehumaan hyvissä ajoin ennen kuin lapsukaisilla nälkä yllättää. 

 

 Joulua olen myös laitellut keittiöön. Siinä nyt ei kova vaiva ole, kun asettaa vain koristuksia keittiön tasoille, jotka meillä yleensä ovatkin melko tyhjät. Joulukoristelu joulumusiikin soidessa piristää kummasti ja antaa iloisemman mielen näin sairaana ollessa. Mies löysi Biltemasta puolimetrisen olkipukin. Sellaista olemme etsineet ja kun hintaa oli alle neljä euroa, niin eipä tarvinnut ostopäätöstä kauaa miettiä. Vähän kynttilöitä, jouluinen piparipurkki ja joulutähti, siinähän sitä on joulua kerrakseen. Viime vuonna joulukuusessa olleet piparminttukepitkin pääsivät vanhaan lasipurkkiin esille.

Taatelikakku on miehen herkkua, enkä minäkään siitä kyllä usein kieltäydy. Niitä leivoin kerralla pari kappaletta. Toinen päätyi suosista kahdessa osassa pakkaseen ja toisesta ehdimme jo ottaa maistiaiset. Tämä on hyväksi havaittu ja todella mehevä kakku. Laitan reseptin tähän muistiin, jos joku haluaa kokeilla.

 Taatelikakku

250g taateleita

2dl vettä
1dl sokeria
200g voita
2 kananmunaa
1dl kermaviiliä/piimää/maustamatonta jogurttia
1tl vaniliinisokeria
1tl leivinjauhetta
2tl soodaa
4dl vehnäjauhoja

Keitä taatelit hiljalleen vedessä pehmeiksi. Vatkaa voi ja sokeri pehmeäksi vaahdoksi ja lisää vähän jäähtyneeseen taateliseokseen. Sekoita jauhot, vaniliinisokeri, leivinjauhe ja sooda keskenään. Lisää jauhoseos sekä loput aineet taikinaan. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa noin 30-50 minuuttia.

Viikonloppuna kokosin lasten kanssa katsellessa Ikean piparkakkutalon. Koristeluhan onnistui melko kivuttomasti, mutta tämä pystytys olikin sitten asia erikseen. En kai vatkannut pikeeriä tarpeeksi kauaa ja se jäi vähän löysäksi. Niinpä seinät ja katto eivät meinanneet millään pysyä pystyssä. Pikeeri jähmettyi kyllä aikanaan, mutta kovin kauniiksi yksilöksi tätä ei voi ainakaan läheltä katsottuna sanoa. Annoin lapsille vakavan varoituksen, että piparkakkutaloon ei ole mitään asiaa koskea sormen päälläkään, koska en tiedä, miten vahvaa tekoa se on. Minä olen kyllä sellainen tohelo, että melkein jo itse hajotin koko talon. Taatelikakkua leipoessani nimittäin tönäisin lähes täysinäisen sokeripussin kumoon ja sokeria kaatui vieressä olevalle piparkakkutalon lautaselle. Laiskuuttani jätin sokerit niille sijoilleen talon viereen lumikinokseksi. :D 

Hyvää  huomista itsenäisyyspäivää!