Talo Ahonlaidalla: Joulukuun ensimmäinen

torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukuun ensimmäinen

Ollaan jo joulukuussa, kyllä tämä aika menee nopeasti. Viikonloppuna saimme otettua lapsista joulukorttikuvat, ja eilen sain ne jo tilattuakin. Aika vähällä suunnittelulla ja vaivalla onnistui tänä(kin) vuonna. Lapset ovat tehneet kerhossa ja pyhäkoulussa ihania kynttilöitä ja muita jouluaskarteluja. Kotia on muutenkin puettu juhla-asuun. Viime yönä oli taas satanut luntakin niin, että maa juuri peittyi. Voi, kun sitä saataisiin vielä jouluksi lisää!



Eilen koristelimme isompien kanssa Ikean valmiin piparkakkutalon osat. Katsotaan, milloin uskaltaudun talon pystytyspuuhiin. En ole koskaan aiemmin tehnyt piparkakkutaloa, joten päätin aloittaa vähän helpomman kautta. Ehkä ensi vuonna jo syntyy itse leivottu ja suunniteltu talo, tietenkin meidän talon pienoismalli! :D Tai sitten ei. Tällainen pikkutarkka näpertely ei ole oikein minun juttuni.



Lapset odottivat taas kovasti joulukuun alkua, sillä tarkoittaahan se myös joulukalenterin ensimmäistä luukkua. Meillä on käytössä jo perinteeksi muodostunut, monta vuotta sitten ompelemani, taskukalenteri, johon ilmestyy joka aamu jotakin pientä kivaa. Välillä sieltä paljastuu jotakin tarpeellista, kuten uusia pikkuhousuja pieneksi jääneiden tilalle tai hyvän tuoksuista lasten shampoota edellisen loputtua. Jonakin päivänä piparia, rusinoita, suklaata tai kirpparilta ostettu dvd/kirja. Joka päivälle ei tarvitse olla uutta tavaraa tai herkkua, vaan lapset tykkäävät kovasti myös aineettomista yllätyksistä. Osaan luukuista piilotan lapun, jossa luvataan sille päivälle kivaa yhteistä tekemistä, kuten kirjastossa käyti, askartelu tai pipareiden leivonta.
 
Joka vuosi on menty samalla kaavalla ja aina ovat lapset olleet yhtä innoissaan. Raukat eivät edes tiedä, että kaupoissa myydään suklaa-, lelu- ja legokalentereita! :D Luulen, että tuo kohta 6-vuotias voisi kysyttäessä valita mieluummin legokalenterin kuin tämän äidin (tai itseasiassa tontun) kalenterin, mutta niin kauan, kun hän ei tiedä sellaisen olemassaolosta, niin mennään näin. Itseasiassa en edes kestäisi ajatusta, että lapset saisivat joulukuussa joka päivä uuden legon. Tuntuisivatko jouluaaton lahjat enää miltään sen jälkeen? Vaikka kammoan nykyään tavarapaljoutta ja tätä nykyajan kulutushysteriaa, niin myönnän salaa nauttivani siitä, kun saan keksiä lasten joulukalenteriin pieniä aineellisia ja aineettomia yllätyksiä ja saatan keskellä kesää kirpparilla kierrellessäni löytää jonkin parin euron kirjan ja laittaa sen hymyssä suin jemmaan seuraavan joulun kalenteria varten. Minultahan menisi iso ilo, jos lapset haluaisivatkin kaupan valmiit kalenterit. ;) Toisaalta meidän lapset tykkäävät todella paljon legoista, joten voisin ehkä juuri ja juuri kuvitella ostavani joulun jälkeen hyvästä alesta sekä tyttöjen että poikien legokalenterit ja sujauttaisin kalentereiden legoja sitten seuraavana kahtena tai jopa kolmena vuotena tutun kalenterin taskuihin vuorotellen muiden pienten yllätysten kanssa



Tämän vuoden ensimmäisenä päivänä luukusta ilmestyi iki-ihana, Tiina ja Sinikka Nopolan kirjanakin tunnettu, Heinähattu ja Vilttitossu joulun jäljillä dvd-versiona. Muistan tämän ihanan 24-osaisen ohjelman omasta lapsuudestani ja kirjakin on silloin tullut luettua useaan otteeseen. Sarja on tullut ensimmäisen kerran vuonna 1993 joulukalenterina TV:stä. Suunnitelmani on, että katsomme joka päivä lasten kanssa yhden kymmenen minuuttia kestävän jakson. Tässä on mielestäni tosi hyvä juoni ja eipä näyttelijöissäkään ole valittamista; Miitta Sorvali on ihan huippu perheen hassuna äitinä ja Alibullenin neiditkin juuri sopivat rooliinsa hupsuista poliiseista puhumattakaan.

Tästä sarjassa on iloa myös meille aikuisille. Ensimmäisen jakson perusteella huomasin, että ohjelmassa näkyy useampi kaunis punainen hirsitalo ja epäilen nähneeni myös Pihlgren & Ritolan tapettia muutamalla seinällä. Taidan istuttaa miehenkin joka päivä tätä katsomaan. :) Ostin dvd:n jo yli vuosi sitten Keskiseltä (sitä löytyy myös netistä monesta paikkaa alle kympillä), mutta olen pitänyt sitä piilossa tähän saakka. Halusin, että lapset ovat sen verran isoja, että ymmärtävätkin siitä jotakin. Tämä on niitä juttuja omasta lapsuudestani, jotka haluan ehdottomasti jakaa myös omille lapsilleni (ja toivon heidän innostuvan edes puoliksi yhtä paljon, kuin mitä minä itse. ;))
 
Muistaakohan kukaan teistä lukijoista tätä joulukalenteria tai kirjaversiota?
Entä millaisia ajatuksia siellä on joulukalentereista? :) 


Oikein ihanaa, stressitöntä ja tunnelmallista joulukuuta!

6 kommenttia:

  1. Täällä on toinen joka nauttii siitä, että saa suunnitella lapsille joulukalenterin yllätykset. Meidän ekaluokkalinen huomasi oikeastaan vasta tänä vuonna kaupan kalenterit, mutta oli kuitenkin sitä mieltä, että tontun tuomat yllärit on parempia <3 Löysin jokunen aika sitten kirpparilta ison pussillisen pikkulegoja, siinä oli useampi sarja ja yksi niistä sarjoista päätyy lasten kalenteriin (muut joululahjoiksi :D ). Saapa nähdä mitä mieltä lapset on "legokalenterista". Ihan joka aamu ei taskusta legoja löydy, kun minulla on jemmassa myös jouluaiheisia kirjoja useampi, mitkä ujutan myös kalenteriin :) Mukavaa joulukuun alkua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eerika! Tosi kiva idea ostaa kirpparilta legoja ja laittaa niitä kalenteriin! Minulla on myös pari kirpparilta löytynyttä joulukirjaa menossa kalenteriin. :)

      Poista
  2. Kiva joulukalenteri teillä! Heinähattu ja Vilttitossu on ollut meillä suosiossa viime aikoina, ollaan kuunneltu kuunnelmina. Sekin on aika kiva, kun lapset rauhoittuvat samalla kun kuuntelevat, piirtelemään tai tekemään hamahelmi askarteluita. Meillä joulukalenterin virkaa on toimittanut viidennellä luokalla koulussa kutomani suuri joulusukka, johon tonttu tuo yllärin. Yhtenä jouluna sukka oli kateissa ja hätäpäissämme ostimme kaupan suklaakalenterit, joiden suklaasta lapset eivät lopulta edes tykänneet. Onneksi sukka on löytyi ja tärkeäksi tullutta kalenteriperinnettä päästiin jatkamaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo ovat kyllä ihania kirjoja! Niitä on mummulassa vino pino ja täytyisikin hakea niitä meille, kun nuo isommat varmasti jo tykkäisivät. Hyvä, kun joulusukka löytyi! Ihana perinne! :)

      Poista
  3. Meidän eskarilainen halusi myös legokalenterin. Minä en halunnut, joten ratkaisin asian niin, että ostin lego star wars- figuurin ja jaoin sen 23 osaan. Joka päivä kalenterista tulee osa tai kaksi ja aattona sitten ohjeet rakennukseen. Tuon lisäksi on sitten kirjoja (mun vanhoja joulukirjoja) tai jotain yhdessä tekemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin se tuntuu heti paljon yllätyksellisemmältä ja kotoisammalta, kun ei ole kaupan valmis kalenteri vaan juuri tuolla teidän tyylillä. Ja että kalenterista löytyy joskus muutakin, kuin vain legoja. Varmasti kiva lapselle! :)

      Poista

Viestisi ilahduttaa!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...